Päätoimisuuskriteerit suomalaisilla maitotiloilla

Abstract

Maatilat ryhmitellään usein joko päätoimisiksi tai ei-päätoimisiksi sen mukaan, minkä verran tuloja saadaan muualta kuin varsinaisesta maa- ja metsätaloudesta. Käsitteiden päätoimisuus ja ei-päätoimisuus selkiinnyttäminen on tarpeen monestakin syystä, ei vähiten maatalous- ja maaseutupolitiikan suunnittelun ja toteuttamisen näkökulmasta. Maatilan päätoimisuuden määrittelyä on pyritty selkiyttämään Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen selvityksessä (14/99). Käytettävissä olevien tilastolähteiden sekä laajan viljelijäkyselyn perusteella tutkimuksessa on luokiteltu suomalaiset maatilat päätoimisiin ja monitoimisiin tiloihin. Selvityksen perusteella yrittäjäperheen tulonmuodostus ja työajan käyttö eri kohteisiin ovat käyttökelpoisimmat kriteerit. Tutkimuksen on tehnyt MMM Asko Peltola. Päätoimisuuden määrittelyperusteiden olisi oltava mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä, varsinkin silloin, kun päätoimisuusastetta käytetään tilan tuki- tai avustuskelpoisuuden perusteena. Pelkästään yhteen kriteeriin nojaava tarkastelu päätöksenteon pohjana voi johtaa maatilan kannalta epäoikeudenmukaiseen tulkintaan. Maatiloilta eri yhteyksissä kerättävät tiedot tulorakenteesta ja työnkäytöstä ovat nykyisellään yhdisteltävissä luokittelutekijöiksi. Jos tätä yhdisteltävyyttä päästäisiin myös käytännössä hyödyntämään ja samalla tietojen käyttöönsaantiviivettä lyhentämään, päätoimisuusjaottelu olisi nykyistä helpommin ja luotettavammin tehtävissä. Selvityksen perusteella kaksi kolmannesta työikäisistä viljelijöistä voidaan Suomessa luokitella päätoimisiksi. Kun tarkasteluun otetaan viljelijäpari, alle puolet tiloista on päätoimisia. Maa- ja metsätaloutta harjoitetaan vapaa-aikoina työmäärällä mitattuna joka kymmenennellä tilalla, mutta tulojen perusteella mitattuna joka neljännellä tilalla. Noin 60 %:lla viljelijöistä ja puolisoista on vähintään yksi muu tulolähde kuin tilan maa- ja metsätalous. Viljelijöillä koneurakointi on yleistä, kun taas puolisot suuntautuvat palkkatyöhön. Puolisot jakautuvat selviin ryhmiin: kolmannes ei osallistu maatilan töihin juuri lainkaan ja kolmannes on täysin kiinni maataloudessa. Tutkimusaineisto mahdollisti muidenkin kriteereiden kuin työpanoksen tai tulonmuodostuksen huomioon ottamisen päätoimisuuden määrityksessä. Ahtaimman rajauksen perusteella vain joka kuudes tila voidaan lukea kokoaikaiseksi. Työpanosta perusteena käyttäen päätoimisten tilojen osuus muodostuu suuremmaksi kuin tulojen perusteella. Tutkimuksessa on päädytty ryhmittelyyn, jossa tiloista luokittui 56 % monitoimisiksi ja 44 % päätoimisiksi. Monitoimisuus on selvästi yleisempää viljelijäparin hoitamalla tilalla kuin yksin viljellyllä tilalla. Vertailu muihin luokittelutapoihin osoittaa, että suurimmalle osalle tiloista päätoimisuusaste muodostuu samaksi käytetystä kriteeristä riippumatta. Kuitenkin, mitä yksityiskohtaisempi ja tarkempi luokittelu halutaan sitä tärkeämpää on käyttää useita eri perusteita ryhmittelyn apuna. Selvityksen mukaan ainakin 10-20 % tiloista luokittuu virheellisesti, jos määrittelyyn käytetään pelkästään yhtä päätoimisuuskriteeriä.

A growing proportion of Finnish farms have other gainful activities in addition to agriculture and farm forestry. Other sources of income in farm families, however, vary a lot in terms of their origin and importance. There is neither an unambiguous definition of a full-time farm or a part-time (pluriactive) farm nor clear criteria for the classification of farms in each group. This study focuses on the criteria which can be found in different Finnish agricultural statistics. The results of the research are based on Finnish farms with at least two hectares of agricultural land owned by private farmers under 65 years old. According to the results, 56 % of farms can be classified as pluriactive and the rest (44 %) as full-time farms. Pluriactivity is more common on farms owned by a farm couple than on farms owned by a single person. For the majority of farms, the classification results are independent of the criteria chosen. However, 10-20 % or even more of the farms were classified into a wrong group if only one criterion was chosen. The most accurate classification criteria are based either on farm income or labour input, or a combination of these. In practical research, however, one has to be content with the criteria available at each time.