Elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuus 2003–2016

Abstract

Elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuuden seuranta on tarpeellista häiriötilanteisiin varautumisen vuoksi. Tutkimus on jatkoa vuosien 2012 ja 2015 elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuustutkimuksille. Suomen osalta tutkimus kattaa vuodet 2003–2016. Ruotsin, Tanskan ja Norjan kohdalla ajanjaksot ovat lyhyemmät. Maiden vertailu osoittaa, että niiden elintarvikealat ja tuontiriippuvuudet ovat osin erilaisia. Poikkeavuuksien syiden ja maiden politiikkakäytäntöjen analyysi edesauttavat Suomen varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin. Tuonnin analyysi osoittaa, että Suomen elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuus kasvoi vuoteen 2011 lukuun ottamatta finanssikriisivuotta 2009. Vuodesta 2011 elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on pysynyt 25 prosentissa huolimatta viime vuosien hienoisesta laskusta. Silti yksittäisten jalostusalojen tuontipanosastevaihtelut ovat olleet suuria tuontiraaka-aineen hinta- ja määrävaihtelujen takia. Tuontiasteen kasvua ajanjakson alkupuolella selitti se, että tuonti kasvoi elintarvikealan tuotosta enemmän. Kehityssuuntaan myötävaikutti myös elintarvikeviennin kasvu. Valmiselintarviketuonnissa nousivat ensisijaisesti määrät ja tuontipanoksissa hinnat. Tuontiaste vakiintui vuodesta 2011, koska myös muutokset elintarvikealan tuotoksessa, panostuonnissa ja viennissä olivat vähäisiä. Kansainvälisyyden lisääntymisestä on kyse, kun kaupalle mutta myös kaikille elintarvikealoille tärkeät liikkeenjohdon palvelut nousivat tärkeimmäksi tuontituoteryhmäksi. Aiemmin suurin maatalouden lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet sisältävä kemikaalituonti on lähes yhtä iso. Elintarvikealan kolmas suuri tuontituoteryhmä on maataloustuotteet, joista osa on korvaamattomia kuten kasvisiemenet, kahvi- ja kaakaopavut. Eläinrehujen sekä kasviöljyjen ja -rasvojen valmistuksen korkeimmat tuontipanoasteet ovat seurausta kotimaisen rehuvalkuaisen ja öljykasvien vajeesta. Tärkeä tuontituoteryhmä ovat energia raaka-aineina ja jalostettuina tuotteina, joita ilman tuotanto ja jakelu eivät suju. Maatalouden tuotantopanoksia ja tuotannon energiaraaka-aineita tuodaan maantieteellisesti läheltä, mutta eri suunnilta Itämeren alueelta. Tanskassa ja Ruotsissa sekä tuontipanosten osuus elintarviketuotannossa että valmiselintarviketuonnin osuus elintarvikemarkkinoilla on suurempi kuin Suomessa. Elintarvikealan tuotannossa Tanska on selvästi tuontiriippuvaisin. Kun myös valmiselintarviketuonti otetaan huomioon, niin Ruotsin elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuus on lähellä Tanskan elintarvikemarkkinoiden tuontiastetta. Tanska on erikoistunut elintarvikevientiin, mutta sianlihan tuotanto vaatii tuontisoijaa. Norjan elintarviketuotannon tuontiaste on pienin. Norjan tuontiaste on pienin myös siksi, koska sen panos-tuotostilastossa ei julkaista tietoja öljynjalostuksen eikä lääkkeiden valmistuksen toimialoista tietosuojasyiden vuoksi. Myös Norjan tuontitullit ja omavaraisuutta varmistava maatalouspolitiikka vähentävät tuontia. Elintarviketuotannon tuontipanosaste selvitettiin tuontipanosten arvon osuutena tuotoksen arvosta. Aineisto oli Tilastokeskuksen ja Eurostatin tilastojen panos-tuotosaineistoa. Menetelmä oli panos-tuotosmenetelmän tuotosmalli, jolla lasketaan tuotannon edellyttämä välillinen tuonti. Seikkaperäisempi vertailu edellyttäisi perusteellista syventymistä kohdemaiden tilastojen laadintaan ja maiden tutkimusyhteistyötä.