Viljelymaisema julkishyödykkeenä

Abstract

Erilaisten hankkeiden aiheuttamat maisemahaitat ja myös maisemanhoidon hyödyt ovat pääasiassa markkinattomia, eivätkä markkinoilla olevien tuotteiden hinnat kerro niiden arvosta. Taloustieteen arvottamismenetelmillä voidaan arvioida maisemaan vaikuttavien hankkeiden maisemahyötyjä ja -haittoja saattaen ne vertailukelpoiseksi hankkeiden rahamääräisten kustannusten kanssa. Maiseman taloudellinen arvottaminen täyttää näin myös eurooppalaisen maisemayleissopimuksen esiin nostamia tietotarpeita, sillä sopimus tuo esille kansalaisryhmien maisema-arvostusten tuntemisen tärkeyden. Näin sopimus luo tilauksen taloustieteelliselle maisemahyötyjen ja -haittojen arvottamiselle. Tässä artikkelissa arvioidaan maiseman julkishyödykeominaisuuksia ja pohditaan, mistä osista maiseman kokonaisarvo muodostuu. Taloudellisen arvottamisen menetelmistä esitellään erityisesti ilmaistuihin preferensseihin pohjaavat ehdollisen arvottamisen menetelmä sekä valintakoemenetelmä. Yhteenveto 15:stä pääasiassa eurooppalaisesta maiseman arvottamistutkimuksesta tuottaa yleiskuvan menetelmien käyttömahdollisuuksista sekä suuruusluokan maisemalle annetulle arvolle. Suomessa viljelymaiseman arvottaminen taloustieteen arvottamismenetelmin on vasta alkuvaiheissa. Artikkeli esitteleekin alustavia tuloksia viljelymaisemaa arvottavasta tapaustutkimuksesta Nurmijärveltä. Tapaustutkimus paljasti, että maatalousmaiseman hoito on alueella asuville tärkeä asia ja että he olisivat valmiita panostamaan huomattavasti lähiympäristönsä maiseman hoitoon. Viljelymaisemassa arvostetaan erityisesti kunnostettuja latoja ja muita talousrakennuksia sekä laiduntavia eläimiä. Maiseman hoito koetaan yhteiseksi asiaksi, jonka eteen tulisi sekä maanomistajien, asukkaiden että viranomaisten tehdä oma osuutensa. Vapaaehtoisen maisema-arvokaupan vieminen käytäntöön näyttää kuitenkin tulosten perustella vaativan paljon sidosryhmätyötä.