Merikutuisen siian verkkokalastuksen säätely Merenkurkussa

Abstract

Siiankalastuksen solmuvälisäätely muuttui vuoden 2024 alusta siten, että koko Pohjanlahdella pienin sallittu solmuväli pyynnissä on 45 mm lukuun ottamatta Perämeren alueen pienikokoisen karisiian pyyntiä koskevia, leveyspiirikohtaisia poikkeuksia. Merenkurkun alueella uusi solmuvälisäätely tuli voimaan 1.7.2024. Karisiian koko vaihtelee Pohjanlahden eri osien välillä ja vaikka karisiika Merenkurkussa kasvaa suurikokoisemmaksi kuin Perämerellä, se jää kuitenkin vaellussiikaa pienemmäksi lukuun ottamatta sisäsaaristoalueilla lisääntyviä kantoja. Rannikkoalueilla, joissa karisiian ja vaellussiian kasvussa on selkeä ero, solmuvälisäätelyllä pystytään todennäköisesti vaikuttamaan siikamuotojen osuuteen saaliissa. Hankkeessa selvitettiin, voidaanko kalastus Merenkurkun alueella kohdentaa solmuvälin poikkeussäädöksin sekä pyynnin alueellisella kohdentamisella karisiikaan solmuväliltään alle 45 mm verkoilla siten, että vaellussiikoja ei päätyisi merkittävissä määrin saaliiksi. Kaupallisilta kalastajilta kerättiin kokemusperäistä tietoa karisiian pyyntialueista ja ajankohdista. Kartoituksen perusteella täydennettiin Luonnonvarakeskuksen kaupallisen kalastuksen siikasaalisnäytteitä erityisesti syvästä vedestä kesäaikaan. Näytteitä hankittiin kaupallisilta kalastajilta ja lisäksi Luonnonvarakeskus toteutti koekalastuksen yli 20 m syvillä alueilla 38, 40 ja 45 mm solmuvälin verkoilla. Kertyneestä siikanäyteaineistosta määritettiin siikamuoto iän, siivilähammasmäärän ja pituuden perusteella. Lisäksi siioista otettiin DNA-näytteet, joiden perusteella määritettyä siikamuotoa verrattiin siivilähammastiedon ja ulkoasun perusteella määritettyyn siikamuodon luokitteluun. Siivilähampaisiin ja kasvuun perustuvan siikamuotojen tunnistamisen perusteella karisiikojen osuus saaliissa on suurempi, kun pyynnissä käytetään 38 tai 40 mm kuin 45 mm verkkoja. Merenkurkussa karisiiat kasvavat harvoin kokoon, jossa ne jäisivät 45 mm solmuvälin verkkoihin. Tulosten perusteella kalastussyvyydellä ja kalastusajankohdalla voidaan vaikuttaa karisiikojen saalisosuuteen, vaikka erot geneettisen luokittelun perusteella eivät olleet yhtä selvät kuin ulkoasun mukaan jaoteltuna. Karisiian kohdennettu pyynti, jossa vaellussiikojen osuus saaliista pysyy pienenä, on mahdollista syvässä vedessä kesäaikana, kesä-, heinä- ja elokuussa. Keväältä (huhti- ja toukokuu) syvän veden näytteitä ei ole, joten siltä osin saalisosuuksia ei voida arvioida. Pienemmällä solmuvälillä (38 mm) saaliiksi jäävien siikojen pituusjakauma vastaa karisiikapopulaation yleistä pituusjakaumaa. Paikallisesti myös matalasta vedestä voidaan saada huomattavasti karisiikaa. Merenkurkun alueella pienimmän sallitun solmuvälin nosto 45 mm kokoon todennäköisesti vähentää kaupallisen kalastuksen siikasaaliita. Karisiikaan kohdentuvan pyynnin salliminen syvän veden alueilla kesäaikaan 38 tai 40 mm solmuvälillä on mahdollista, mutta saaliiksi jäävien siikojen tunnistaminen ulkoisten ominaisuuksien perusteella on epävarmaa. Karisiikaan kohdentuvaa pyyntiä tulisi seurata saalisosuuksien arvioimiseksi pidemmällä aikavälillä.