Siemenperunan sopimustuotanto Suomessa : sopimustuotanto siemenperunan markkinaepävarmuudesta aiheutuvan hyvinvointitappion alentajana

Abstract

Ruokaperunantuottaja voi käyttää istutukseen joko sertifioitua siemenperunaa tai siitä lisättyä tilan omaa siementä. Perunasatojen suuruus ja ruokaperunan hinta vaihtelevat vuosittain. Tämän vuoksi myös sertifioidun siemenen kysyntä vaihtelee aiheuttaen siemenperunan ajoittaista ylitarjontaa. Ylitarjontatilanteessa siemeneksi kelpaavaa perunaa joudutaan myymään ruokaperunaksi tai jäteperunaksi siemenperunantuotannon tuotantokustannuksia alemmalla hinnalla. Tämä aiheuttaa siemenperunan hinnan nousemista. Epävarmuus aiheuttaa kustannuksia, ruokaperunantuottajalle siemenperunan korkeana hintana ja siemenperunantuottajalle kysynnän epävakautena. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko siemen- ja ruokaperunantuottajien välisen sopimustuotannon avulla vähentää markkinaepävarmuutta, alentaa kummankin osapuolen hyvinvointitappiota ja samalla lisätä tehokkuutta koko perunaketjussa. Tavoitteena oli tunnistaa siemenperunamarkkinoiden keskei-set ongelmat, pohtia ruokaperunaketjun vertikaalisen koordinaation merkitystä ja laajuutta sekä selvittää, miten sopimusten avulla voidaan alentaa hintariskiä ja markkinaepävarmuutta. Tarkasteltavana oli myös se, miten sopimusten avulla voidaan kehittää erilaisia kannustimia, jotka aikaansaavat eri osapuolten kannalta positiivisia vaikutuksia. Ongelmia tarkasteltiin päämies-toimija-teorian ja eri sopimusmallien avulla. Tutkimusaineisto kerättiin siemenperunan lajike-edustajilta ja markkinointiyhtiöiltä. Tietoja kerättiin myös 49 siemenperunatilalta eri puolelta Suomea, Kasvintuotannon tarkastuskeskuksesta ja Maatalouden tietopalvelukeskuksesta. Tämän jälkeen rakennettiin yritysbudjetit kahdelle tilamallille, 15 ja 30 siemenperunahehtaarille ja selvitettiin, miten sopimustuotanto on vaikuttanut tilojen tuloihin, kannattavuuteen ja maksuvalmiuteen ja millaisia ovat eri osapuolten motiivit ja rajoitteet sopimustuotannon lisäämiseen ja kehittämiseen. Tulosten mukaan siemenperunantuottajat eivät saavuttaneet missään sopimusmallissa keskimääräistä positiivista nettovoittoa ja siemenperunatilojen kannattavuuskertoimet jäivät alle yhden. Vain yli 30 siemenperunahehtaarin tiloilla kannattavuus oli yhtä hyvä kuin muilla maatalouden tuotantohaaroilla. Tilojen kannattavuus parani tilakoon kasvaessa. Käteismarkkinoilla 30 siemenperunahehtaarin tilalla siemenperunakilon tuottaminen maksoi 8,8 prosenttia vähemmän kuin 15 siemenperunahehtaarin tiloilla. Tulosten mukaan kiinteähintaisessa ennakkokaupassa toimivat siemenperunantuottajat voisivat myydä siemenperunan 13 prosenttia halvemmalla kuin käteismarkkinoilla. Silti nettovoitto olisi samansuuruinen. Mitä yhtenäisempi tarjontaketju oli, sitä vähäisempi oli markkinaepävarmuus. Jos ruokaperunantuottaja ei ollut mukana sopimusosa-puolena, markkinaepävarmuus ei juuri vähentynyt. Sopimustuotantoon voitiin liittää siemenperunantuottajan kustannuksia alentavia tekijöitä, tai päämies saattoi kustannussubventioilla alentaa siemenperunantuottajan tuotantokustannuksia, kun päämies halusi siemenperunantuottajan käyttävän sellaista tuotantopanosta tai tuotantotapaa, jota hän pitäisi liian kalliina eikä kokisi itse saavansa siitä hyötyä. Siemenperunantuotannossa kustannusten ja samalla tuottajahinnan aleneminen saattoi kuitenkin aiheuttaa siemenperunan myymisen sopimuksen vastaisesti ruokaperunaksi. Sopimustuotannon avulla voitiin kontrolloida eri sopijaosapuolten tarpeet, mutta omistajuussuhteista riippui, mikä perunaketjun osapuoli hyötyi sopimustuotannosta eniten.

Meal potato producers can use either certified seed potato or their own propagated seed for planting. The size of potato crops and meal potato prices fluctuate annually. This leads to fluctuation in the demand for certified seed, which leads to occasional overproduction of seed potatoes. In times of overproduction seed-worthy potato must be sold as meal or waste potato for prices below the costs of seed potato production. This leads to a rise in seed potato prices. Uncertainty leads to increased costs, affecting producers of meal potatoes (in the form of higher seed potato prices) and seed potatoes (instability of demand). The aim of this study is to show whether contract production between seed and meal potato producers can help lessen market uncertainty, reduce welfare losses for both parties and increase efficiency in the entire potato chain. The goal was to recognise central problems in the seed potato market, to discuss the importance and extent of vertical coordination of the meal potato chain, and to examine the role of contracts in price risk and market uncertainty reduction as well as in the development of positive incentives. These problems were approached from the point of view of the principal-agent theory combined with different contract models. Research data was compiled from agents of seed potato varieties and marketing companies. Data sources also included 49 seed potato farms in different parts of Finland, the Plant Production Inspection Centre and Information Centre (TIKE) of the Ministry of the agriculture and Forestry. After this, budgets were drawn up for seed potato farms with 15 and 30 hectares of seed potato for investigation of the effects of contract production on the income, profitability and liquidity of the farms, and of the motives and limitations of different parties with regard to increase and development of contract production. Results indicate that no contract model provided seed potato producers with an average net increase in profits, and profitability ratios for seed potato farms stayed below one. Only farms with 30 hectare of seed potato show profits equal to other branches of agricultural production. The profitability of farms increases in proportion to farm size. Production costs per kilo of seed potato produced were 8.8 per cent lower for farms with 30 hectare of seed potato than for farms with 15 hectare of seed potato on the transaction market. The results indicate that seed potato producers trading on a fixed-price and pre-emptive market could sell their seed potato for 13 per cent less than on a transaction market, but with equal net profits. The more consistent supply chain leads to less market uncertainty. If the meal potato producer was not party to the contract, there was no marked decrease in market uncertainty. Cost-reducing factors could be attached to contract production. Principal can add a cost subvention to deduce production costs of seed potato producers for example in cases where principals demand that components or methods they find too costly and unprofitable be used by agents. In seed potato production, however, the reduction of cost and production prices could cause seed potatoes to be sold as meal potatoes in breach of contract. With contract production the needs of contract parties could be controlled, but ownership determines which party in the potato chain profited most from contract production.