Metsätuholain arvioinnin jatkoselvitys : Kuorellisen puutavaran poiskuljetus ja männiköiden kantokäsittely turvemailla

Abstract

Luonnonvarakeskus arvioi metsälain ja metsätuholain muutosten vaikutuksia laajasti vuonna 2019 (Kniivilä ym. 2020). Nyt käsissä olevan maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman jatkoselvityksen tavoitteena oli vastata aiemmassa arvioinnissa esiin nostettuihin lisäselvitystarpeisiin. Tutkimuskysymykset noudattivat maa- ja metsätalousministeriön asettamia rajauksia. Metsätuholaki eli laki metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) jakaa Suomen etelä-pohjoissuunnassa kolmeen alueeseen: A, B ja C. Näille alueille on säädetty aikarajat kuorellisen puutavaran poistolle metsästä ja välivarastosta hyönteistuhojen ennaltaehkäisemiseksi. Lisäksi laissa on asetettu kasvatus- ja päätehakkuiden yhteyteen kantokäsittelyvelvollisuus juurikääpätuhojen ehkäisemiseksi. Tämä koskee kuusikoita sekä kivennäis- että turvemailla, mutta mäntyä vain kivennäismailla. Jatkoselvitys koostuu neljästä osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan kuorellisen kuusipuutavaran poiskuljetuksen aikarajojen toimivuutta suhteessa kirjanpainajan aikuistumiseen. Toisessa osassa lasketaan puunkorjuulogistiikalle aiheutuvia kustannuksia, jos B-alueen aikarajoja aikaistetaan A-aluetta vastaavaksi. Kolmannessa osassa tarkastellaan erikokoisten välivarastoitujen mäntypuutavarapinojen vaikutusta ympäristön ytimennävertäjätuhoriskiin. Neljäs osio käsittelee kantokäsittelyvelvoitteen laajentamista turvemaiden männiköihin liiketaloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Suurella osalla B-aluetta kirjanpainajat ovat useina vuosina aikuistuneet ennen metsätuholain säätämää kuorellisen kuusipuutavaran poiskuljetuksen aikarajaa. B-alueella eteläosassa kirjanpainajan aikuistumisesta kertova 700 dd:n tehollinen lämpösumma täyttyy riippuen alueesta keskimäärin 1–5 päivää ennen metsätuholain määräämää kuorellisen puutavaran poistopäivää 24.7. Näiltä alueilta Suomen metsäkeskus on myös vastaanottanut hyönteistuhohakkuuilmoituksia koodilla ”kirjanpainaja” ja feromonipyydyksin tehdyllä kannanseurannalla on havaittu nk. epidemiarajan (15 000 kirjanpainajaa/pyydysryhmä) ylittäneitä kirjanpainajamääriä. Tämän perusteella suositellaan osaa B-alueesta liitettävän A-alueeseen. Koko B-alueelle kaavailtu yhdeksän päivän aikaistus puutavaran poiskuljettamiseen koskisi sellukuusta, sillä sahatavaraksi käytettävät tukit ja raaka-aine kuusen mekaanisen massan tuottamiseen kuljetetaan joka tapauksessa nopeasti käyttökohteeseen ennen kuin raaka-aine pilaantuu välivarastossa. Kustannusvaikutuksia tarkasteltiin laskien nykyiselle perustasolle (BAU) muutosskenaariot, joissa puunkorjuun aikaistus yhdeksällä päivällä mahdollistettiin lisäämällä terminaalivarastointia (Skenaario1), lisäämällä puutavarapinojen pintaosan poiskuljettamista samalla terminaalivarastointia lisäten (Skenaario2) ja kolmanneksi lisäten junakuljetusta (Skenaario3). Muutosten vaikutuksia arvioitiin myös haastattelulla, jonka kohderyhmiksi valittiin puunkorjuusta, -kaukokuljetuksesta ja -hankintalogistiikasta vastaavia toimijoita. Tarkasteltaessa koko vuoden toimitusmääriä sellukuusella B-alueella, kuljetusten aikaistus yhdeksällä päivällä voi aiheuttaa 0,4–1,4 %:n kustannuslisän kuljetuskustannuksiin, kohdistuen suurelta osin lisävarastointiin ja siihen liittyviin kuljetuksiin. Käytännössä kuljetusten aikaistuksesta johtuvaan kustannuslisään vaikuttaa kunkin vuoden puunhankintatilanne, talven ja kevään korjuu- ja kuljetusolosuhteet, varastotasojen kehitys ja teollisuuden tuotantotila. Lisäksi aikaistuksesta mahdollisesti koituvien korjuun keskeytysten laskettiin aiheuttavan viikossa enimmillään 0,7 %:n kustannuslisän korjuukustannukseen. Kustannusvaikutuksen herkkyystarkasteluissa nousi esiin esimerkiksi uuden terminaalin perustamiseen ja sijaintiin liittyvät tekijät. Lyhyempi kuljetusjakso on myös aiempaa herkempi muuttuvien sääolosuhteiden vaikutuksille. Ytimennävertäjätuhoja selvitettiin jättämällä tutkimusta varten mäntypuutavarapinoja välivarastoon Suomen metsäkeskuksen luvalla metsätuholain säädettyjen aikarajojen yli. Tulosten perusteella puutavarapinoista kuoriutuu merkittäviä määriä pystynävertäjiä, joiden aiheuttama kasvaintuho on sitä suurempaa mitä suurempia pinot ovat. Keskimäärin tuhovaikutus yltää noin 40–60 m päähän pinosta. Alle 50 m3:n pinojen kohdalla tuhot jäävät lähes olemattomiksi ja niiden osalta puunkorjuuvelvoitetta voitaisiin lieventää. Juurikääpää ehkäisevän kantokäsittelyn taloudellista kannattavuutta turvemaiden männiköissä vaikeutti se, että männynjuurikäävän leviämisnopeutta turvemailla ei toistaiseksi tunneta. Tämän vuoksi Motti-ohjelmistolla tehdyissä simulaatioissa juurikäävän aiheuttamaa männyntyvitervastautia havainnollistettiin kaksinkertaistamalla metsiköissä normaalisti tapahtuva luontainen kuoleminen ja kohdistamalla se satunnaisesti metsiköiden puille. Tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että mitä pohjoisempana metsikkö sijaitsee, sen voimakkaampi tartunnan pitäisi olla, jotta kantokäsittely olisi liiketaloudellisesti kannattavaa. Liiketaloudellisen tarkastelun mukaan torjunta ei kuitenkaan ole järkevää, mikäli tuhonaiheuttajaa ei metsikössä ole. Juurikäävän epidemiologia kuitenkin puoltaa nimenomaan terveen metsikön kantokäsittelyä, jotta metsikkö pysyy terveenä jatkossakin. Juurikääpä siirtyy myös seuraavaan puusukupolveen. Pahimmillaan tauti kroonistuu ja alentaa kasvupaikan tuotoskykyä pysyvästi. Puhtaan liiketaloudellisen tarkastelun lisäksi kantokäsittelyn merkitystä on arvioitava laajemmin painottaen metsätuholaille tyypillistä ennaltaehkäisyn näkökulmaa. Raportin lopussa esitetään suosituksia metsätuholain uudistustyöhön sekä painotetaan lain toimivuuden jatkuvaa seurantaa lämpenevässä ilmastossa.