Tehokkaat ohjauskeinot jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn edistämiseksi runsasravinteisilla turvemailla

Raportissa tarkastellaan, onko luonnontieteellisiä perusteita ohjata metsänkäsittelyä runsasravinteisilla paksuturpeisilla turvemailla nykyistä enemmän kohti jatkuvapeitteistä kasvatusta – ja jos tällaisia perusteita on, miten sitä koskeva ohjaus olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista toteuttaa ja mitkä sen yhteiskunnalliset vaikutukset voisivat olla. Olemassa olevan luonnontieteellisen tutkimustiedon perusteella näyttäisi olevan perusteita ohjata ja kannustaa metsänomistajia siirtymään runsasravinteisilla turvemailla jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn. Avohakkuita välttämällä ja metsänkäsittelyn intensiteettiä muutenkin vähentämällä pystytään pienentämään ravinne- ja kiintoainekuormitusta vesiin. Vesistökuormitusta koskevia tutkimustuloksia jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta on erityisesti rämeiltä, mutta samat riippuvuudet pätevät myös runsasravinteisemmilla turvemailla. Kasvihuonekaasupäästöistä tutkimustietoa on runsaasti puustoisilta soilta, ja päästöjen riippuvuus vedenpinnan tasosta sekä puuston vaikutus vedenpinnan tasoon tunnetaan. Avohakkuun jälkeen päästöt kasvavat voimakkaasti. Siirtymällä runsasravinteisten turvemaiden päätehakkuuikäisissä kuusikoissa jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen voidaan välttää avohakkuiden jälkeiset suuret kasvihuonekaasupäästöt. Tällaisen siirtymän avulla voitaisiin vähentää päästöjä ja kasvattaa Suomen vuosittaista hiilinielua jopa miljoonalla hiilidioksiditonnilla. Lukessa tehtyjen laskelmien (Lehtonen ym. 2023a) perusteella siirtymä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen runsasravinteisilla turvemailla ei juuri vaikuttaisi puuston kasvuun koko maan tasolla. Raportissa tuodaan esiin 14 keinoa, joilla jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta voitaisiin edistää runsasravinteisilla turvemailla. Niistä kolmea tarkastellaan raportissa lähemmin. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keinot eivät ole toisiaan poissulkevia vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä. Osa niistä olisi verraten helppoja toteuttaa, mutta uudentyyppiset taloudelliset tuet avohakkuiden aiheuttamien ympäristöhaittojen välttämiseen runsasravinteisilla turvemailla vaatisivat tukiehtojen tarkempaa määrittelyä, yhteiskehittelyä ja kokeiluhankkeita erilaisissa olosuhteissa. Metsätalouden tukijärjestelmä (kestävän metsätalouden rahoituslaki, kemera) oli voimassa jokseenkin muuttumattomana yli 25 vuotta (1997‒2023). Puuntuotannon tukemisen järjestelmä on ollut voimassa vielä paljon pitempään, lähes sata vuotta. Aivan uudentyyppisten, markkinattomien ympäristöhyötyjen tuottamiseen tai ympäristöhaittojen vähentämiseen tähtäävien metsätalouden tukien suunnittelu ja toteutus vaatii paitsi avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomuutta, myös lisää tutkimusnäyttöä eri metsänkasvatustapojen vaikutuksista runsasravinteisilla turvemailla. Euroopan unionin valtiontukisääntöjen näkökulmasta uudentyyppisten tukien soveltamiselle ei näyttäisi olevan estettä. Päinvastoin, Euroopan unionin uudet 1.1.2023 voimaan tulleet uudet valtiontukisäännöt avaavat kokonaan uusia mahdollisuuksia ottaa käyttöön ympäristöhyötyjen tuottamiseen kannustavia tukia metsätaloudessa. Näitä mahdollisuuksia olisi tarpeen ottaa käyttöön huomattavasti laajemmin kuin 1.1.2024 voimaan tulevassa metsätalouden uudessa tukijärjestelmässä (Metka) tehdään. Uudentyyppiset taloudelliset tuet markkinattomien ympäristöhyötyjen tuottamiseen tai ympäristöhaittojen vähentämiseen myös lisäisivät metsänomistajien valinnanmahdollisuuksia suometsiensä käsittelyssä ja käytössä. Kyselyiden perusteella metsänomistajat suhtautuvat tällaisiin tukiin myönteisesti, ja haastatteluiden perusteella myös valtaosa sidosryhmistä näkee tarvetta uudentyyppisille ohjauskeinoille turvemaametsissä.