Valkoherukan härmäntorjunta

Herukan ja karviaisen härmä (Podosphaera mors-uvae) on tavallisesti aiheuttanut ongelmia vain puna- ja valkoherukan nuoressa kasvustossa. 2000-luvun taitteessa viljelmillä havaittiin kuitenkin runsasta härmäsaastuntaa vanhoissa kasvustoissa ja jopa marjoissa asti. Härmän lisääntymiseen voivat olla syynä muun muassa uusi härmäkanta, sääolosuhteet tai lannoitus. Lannoituksessa härmän runsastumiseen on saattanut vaikuttaa kalkkisalpietarin käyttöön siirtyminen vähän ennen juhannusta. Kalkkisalpietari on voinut saada aikaan rehevämpää kasvua, jolloin härmäsienen lisääntymiselle on paremmat edellytykset. Kaikilla viljelmillä tästä ei kuitenkaan ollut viitteitä. Härmän runsastumiseen ovat mahdollisesti vaikuttaneet myös 2000-luvun alun tavallista lämpimämmät kesät. Tilakokeissa härmäsaastuntaan etsittiin lääkkeitä piikali-, rikkilannos- ja torjunta- aineruiskutuksista. Härmäntorjunta-aineiden lisäksi kokeiluissa saatiin viitteitä rikkilannoksen tehosta lievään härmäsaastuntaan. Härmän saastuttamia lehtiä ja marjoja kerättiin DNA-määrityksiä varten. Niissä todettiin, että valko- ja punaherukan marjoja pilaava härmäsieni on identtinen karviaisen marjoja pilaavan härmän kanssa. Tutkituilta DNAalueilta eroja ei löytynyt. Mahdollisten torjunta-ainekestävyyteen vaikuttavien muutosten löytäminen vaatisi laajempaa tutkimusta.