Maatilojen monialaistaminen - Empiirinen analyysi monialaisuuteen vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Maaseutu on muuttumassa. Eräs vastaus niin maatalouden rakennemuutoksen aiheuttamiin muutospaineisiin, tarpeeseen saada uusia tulonlähteitä maaseudulle kuin myös uudelle maaseudun palvelujen ja tuotteiden kysynnälle, on maatiloilla harjoitettava muu yritystoiminta. Tällaisen monialaisen tilan johtaminen on kuitenkin erittäin haastavaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maatalouden liiketaloustieteen näkökulmasta, miksi tilat valitsevat yritysstrategiakseen toimintojen monialaistamisen maatilatalouden ulkopuolelle ja miten onnistunut ratkaisu monialaistaminen on viljelijäperheen ja yrityksen kannalta. Asiaa tarkasteltiin monitavoitteisen päätöksenteonteorian viitekehyksestä, jonka sisällä monialaisuutta selitettiin resurssipohjaisen näkemyksen, yritysympäristöön liittyvien teorioiden, perheyrittäjyyden ja riskiteorian avulla. Aineistona käytettiin postikyselyaineistoa 374 monialaiselta tilalta ja 50 "tapayrittäjän" omistamalta yritykseltä. Tutkimusmenetelminä käytettiin faktori-, ryhmittely- ja erotteluanalyysiä. Tulosten mukaan muun yritystoiminnan aloittamiseen tilalla liittyy piirteitä sekä mahdollisuus- että välttämättömyysyrittäjyydestä. Yrityksen päätöksiin vaikuttaa perheen ja maatilan talouden linkittyminen toisiinsa. Ylihajauttaminen oli ainakin jossain määrin ongelma osalla tiloista. Niinpä olisi tutkittava lisää sitä, millaisilla liikkeenjohdollisilla keinoilla ylihajauttamista voidaan välttää. Tutkimus osoitti, että maatilojen monialaisuus on pitkän tähtäimen strategia. Useimmilla tiloilla tarkoituksena on jatkaa toimintaa monialaisena myös tulevaisuudessa. Viidennes yrittäjistä suunnitteli muun yritystoiminnan lopettamista. Heistä useimmat aikoivat jäädä eläkkeelle. He aikoivat kuitenkin jatkaa maatalouden harjoittamista - itse, sillä vain osalla tiloista suunniteltiin sukupolvenvaihdosta. Maaseudun elinkeinorakenteen kannalta tämä on erittäin huolestuttavaa. Jatkossa huomiota tulisikin kiinnittää monialaisten tilojen sukupolvenvaihdosten kehittämiseen.

Finnish rural areas are going through a rapid change. While traditional rural industries, like agriculture, struggle with profitability and structural problems, there is an increasing demand for new rural services and products. On-farm non-agricultural diversification provides one solution to meeting these demands, at the same time as reinforcing reduced farm incomes. The objective of this study is to investigate diversification strategy and decision-making in Finnish diversified farms from the farm management perspective. Multiattribute value theory is utilised in the theoretical framework. Data were collected by postal survey and analysed by using multivariate data analysis. The objectives to start non-agricultural entrepreneurial activities in farm were both opportunity and necessity driven. Decision-making in diversified farms is affected by strong economic interaction between the farm, non-agricultural activity and the farm household. Respondents were overall quite satisfied with their diversification strategy. However, a large proportion of farms had problems with over-diversification. It is likely that most of the diversified farms are going stay diversified in the future. However, one-fifth of the respondents were going to re-focus back on agriculture and retire from non-agricultural activity. Intergenerational transfers in diversified farms have not been given much attention.