Karjanlannan ympäristöystävällinen ja kustannustehokas käyttö : MMM:n karjanlantatutkimusohjelman 1995-97 loppuraportti

Maamme maataloustuotannon kannattavuus edellyttää tuotantokustannusten alentamista samanaikaisesti kun vaatimukset maatalouden haitallisten ympäristövaikutusten pienentämiseksi ovat voimistuneet. Vuonna 1995 käynnistyi maa- ja metsätalousministeriön (MMM) rahoittama tutkimus "Karjanlantatutkimusohjelma vuosiksi 1995-1997". Sen tavoitteena oli selvittää, miten karjanlannasta tiloilla aiheutuvat ympäristöhaitat voidaan minimoida ja miten karjanlannan käyttö saadaan taloudellisesti järkeväksi. Tutkimusohjelma toteutettiin yhteistutkimuksena, johon osallistui yksiköitä Helsingin, Jyväskylän ja Kuopion yliopistoista sekä Maatalouden tutkimuskeskuksesta ja Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Helsingin yliopiston maa- ja kotitalousteknologian laitos vastasi myös tutkimuksen koordinoinnista. Tutkimuksen osatavoitteena oli selvittää, miten levittää lietelantaa kasvavaan nurmeen taloudellisesti, hygienisesti ja ympäristöystävällisesti. Tulosten mukaan haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan tehokkaasti rajoittaa multainlaitetta käyttämällä. Ammoniakin haihtuminen estyi lähes täydellisesti ja pintavaluntojen fosforipitoisuus pieneni. Sijoituksen typpisato oli korkein, mutta kuiva-ainesatoon levitysmenetelmällä, lietteen ilmastuksella tai separoinnilla ei todettu olevan merkittävää vaikutusta. Säilörehun laatu oli yleisesti ottaen hyvä eikä mikään lietelannan prosessointi- tai levitysmenetelmä osoittautunut rehun hygienian kannalta selkeästi toisista poikkeavaksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös lannankäsittelyä kylmissä tuotantorakennuksissa. Lannan olomuotoa suuremmaksi ongelmaksi kylmissä navetoissa ilmenivät pesuvesien käsittely, jaloittelutarhojen pohjien kestävyys ja tarhoista kertyvien valumavesien hallinta. Tutkimus antoi myös tietoa kuivalannan fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien muuttumisesta varastoinnin aikana. Lantavarastot kerrostuivat varastoinnin aikana, jolloin lannan typpi- ja fosforipitoisuuksien vaihtelu kasvoi alkuperäiseen nähden 3-4 kertaiseksi. Lanta-aumojen suuri variaatio ei kuitenkaan näkynyt levityskokeiden analyysituloksissa, sillä pattereiden kuormauksessa ja levityksessä eri kerrokset sekoittuivat tehokkaasti. Kuivalannan levityksessä määränsäätö ja levitystasaisuus oli kuitenkin huono. Tilamallien avulla tehty taloudellinen tarkastelu selvitti lannan käsittelystä aiheutuvia kustannuksia eri tuotantovaihtoehdoissa, niiden jakautumista suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin sekä lannan hyväksikäytön tehostamiseen tähtäävien toimenpiteiden synnyttämiä kustannuksia. Suurin yksittäinen suora kustannuserä oli lannan varastointi. Toiseksi suurin erä muodostui lannan levityskalustosta ja kolmanneksi suurin itse levitystyöstä. Epäsuorista kustannuksista ajallisuuskustannukset ja maan tiivistymisestä aiheutuvat sadonmenetykset voivat nousta jopa varastointikustannusten tasolle. Karjanlanta ei ole jäte, vaan ravinteita ja orgaanista ainesta sisältävä kotieläintalouden sivutuote, joka on saatava hyötykäyttöön. Onnistuminen edellyttää, että ratkaisuissa otetaan huomioon kotieläintuotannon ohella lannan ravinteet hyödyntävä kasvintuotanto, työntekijöiden ja eläinten vaatimukset, ympäristövaikutukset sekä taloudelliset tekijät. Tulosten perusteella karjanlannan ympäristöhaittoja voidaan vähentää oikealla käsittelytekniikalla. Tämä kuitenkin pyrkii nostamaan kustannuksia, joita nykyisessä tilanteessa olisi karsittava. Kuivalanta ei osoittautunut kustannus- tai ympäristötekijöiden valossa lietelantaa edullisemmaksi ratkaisuksi. Kustannusten alentamisessa varastoitavan määrän vähentäminen on keskeisessä asemassa. Varastotilan tarpeeseen vaikuttaa myös varastointiaika, jonka lyhentämiseksi levitykseen tulisi olla käytettävissä useita ajankohtia. Kevätlevityksen rinnalla kasvustoon levittäminen helpottaa lisäksi kylvökauden työhuippua, ja pienentää maaperän keväistä tiivistymisriskiä, jolla on haitallisia ympäristövaikutuksia. Jatkossa tulisi vielä mm. selvittää, miten menetellen syyslevitys voidaan tehdä mahdollisimman ympäristöystävällisesti.