Suomenlahden siikasaaliiden alkuperä

Abstract

Suomen rannikolta pyydetty siikasaalis on viimeisen vuosikymmenen (2016–2025) aikana ollut Suomenlahdella yleensä noin 90–100 tonnia vuodessa. Vaellussiian poikasten vähäisen luonnontuotannon lisäksi vaellussiikaa istutetaan Suomenlahteen vastakuoriutuneina sekä yksikesäisinä luonnonravintolammikoissa kasvatettuina poikasina. Itäisellä Suomenlahdella esiintyy myös merikutuista siikaa. Työn ensisijaisena tavoitteena oli selvittää Suomenlahden siikasaaliiden alkuperää ja erityisesti yksikesäisinä istutettujen poikasten merkitystä siikasaaliille. Saaliskalojen alkuperää selvitettiin otoliittien alkuainekoostumuksen perusteella. Menetelmällä on mahdollista saada tietoa kalojen ensimmäisen kesän olosuhteista. Lisäksi selvitettiin Kymijoen Langinkoskenhaaran luonnonpoikastuotantoa alitsariinivärjäykseen perustuvalla merkintä-takaisinpyyntimenetelmällä. Saalisnäytteistä (248 siikaa) tehtyjen otoliittianalyysien tulosten perusteella Suomenlahden vaellussikaasaaliit perustuvat lähes kokonaan yksikesäisten luonnonravintolammikoissa kasvatettujen poikasten istutuksiin. Kymijoen edustalta pyydetyssä saalisnäytteessä yksikesäisinä istutettujen osuus oli 92 %. Läntiseltä Suomenlahdelta saadussa pienemmässä saalisnäytteessä kaikki kalat olivat yksikesäisinä mereen istutettuja. Vaellussiian lisäksi itäisellä Suomenlahdella siikasaaliissa on myös merikutuista siikaa, jolla on paikallista merkitystä kalastukselle. Pyhtään ulkosaaristosta saadussa saalisnäytteessä yli neljäsosa kaloista oli merikutuista siikaa. Koko Suomenlahden siikasaaliista noin 90 % perustuu yksikesäisiin istukkaisiin. Vaellussiikaistutusten tuotto on tulosten perusteella ollut 2020-luvun alkupuolella suunnilleen samalla tasolla, noin 136 kg/1 000 yksikesäistä istukasta, kuin vuosikymmeniä aikaisemmin. Arvioihin liittyy epävarmuutta. Istutusten tuotossa ei siis näy samanlaista notkahdusta kuin on havaittu lohella ja meritaimenella. Edellytys nykyisen kaltaisen siiankalastuksen jatkumiselle on se, että yksikesäisten poikasten laajamittaista istutustoimintaa jatketaan tulevaisuudessakin. Tarvittavien yksikesäisten istukkaiden tuottaminen voi lähivuosina vaikeutua tuntuvasti. Yksikesäisten Kymijoen kantaa olevien istukkaiden tuotanto on ollut viime vuosina yhden pohjoisessa sijaitsevan kalanviljelylaitoksen emokalaparven tuottamien poikasten varassa. Istukkaiden tuotannon turvaamiseksi tulisi pikaisesti tehdä pysyväluotoinen ratkaisu, jonka osana olisi karanteenihautomotoiminnan käynnistäminen uudestaan itäisellä Suomenlahdella. Kymijoen Langinkoskenhaarassa on edelleen merkittävää vaellussiian luonnonpoikastuotantoa, vaikka vuonna 2024 saatu tulos, noin 1,5 miljoonaa kuoriutunutta poikasta, on vain kolmasosa edellisen, vuonna 1994 tehdyn arvion tuloksesta. Todennäköisesti nykyinen luonnonpoikastuotantokin on paljolti yksikesäisinä istutettujen emokalojen varassa. Itäisellä Suomenlahdella on mereen ja jokisuihin istutettu 2020-luvun alkupuolella vuosittain noin 3–6 miljoonaa vastakuoriutunutta vaellussiianpoikasta. Tämän työn tulosten perusteella vastakuoriutuneiden poikasten istutusten tulokset ovat olleet melko vaatimattomia. Vastakuoriutuneiden poikasten istutusten tuloksellisuutta ja istutusmenetelmiä tulisi kehittää, jolloin menetelmästä olisi pitkällä tähtäimellä mahdollista saada luonnonmukaisempi ja riskittömämpi menetelmä yksikesäisten poikasten istutustoiminnan rinnalle.