Ryvässipuli - suomalaista monimuotoisuutta käyttöön

Abstract

Vanhoja suomalaisia viljelykantoja vihanneksista on tallessa niukasti. Ryvässipuli on kepasipulin muoto, joka jakautuu kasvunsa aikana useaksi sipuliksi. Se oli 1950-luvulle asti tärkein viljelty sipulimme. Kasvista on säilynyt harrasteviljelyn ja geenivarasäilytyksen ansiosta laaja joukko monimuotoisia kantoja, jotka eroavat toisistaan mm. sipuleiden muodon, kuoren ja mallon värin sekä kasvutavan suhteen. Osa kannoista voi muodostaa kukkavarsia, toiset eivät lainkaan. Myös kantojen satoisuus vaihtelee. Suomalaisen ryvässipulin lisäysmateriaalin saatavuus on ollut heikkoa, mikä on rajoittanut kasvin viljelyä ja käyttöä. Pienimuotoiseen kaupalliseen lisäysviljelyyn on mahdollisuuksia ja kysyntää. Ryvässipulin viljely varmistaa arvokkaan geneettisen monimuotoisuuden ja viljely- ja ruokakulttuurin säilymistä. Samalla tarjoutuu vivahteikkaita makuelämyksiä myös tulevaisuuden ruokapöytiin.