Kasveille käyttökelpoiset fosforivarat maassa

Abstract

Maassa olevan fosforin määrä ja laatu vaihtelevat. Maan fosforivaroihin vaikuttavat lähtöaineksena olleen kallioperän laatu, lajitekoostumus, maan kehitysaste ja viljelyhistoria. Biologisen käyttökelpoisuuden mukaan fosforireservit voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: 1) aktiivinen eli liukoinen, 2) labiili eli helposti mobilisoituva ja 3) stabiili eli erittäin huonosti käytettävissä oleva fosfori. Kaikissa näissä luokissa fosfori esiintyy sekä epäorgaanisessa että orgaanisessa muodossa. Rapautumattoman kiviaineksen apatiitti ja humuksen vaikeasti hajoavat fosforiyhdisteet muodostavat pääosan stabiilista fosforiluokasta. Kasvit ottavat fosforin epäorgaanisessa muodossa ja kilpailevat fosforista tehokkaiden kemiallisten pidättymisreaktioiden kanssa. Orgaaninen fosfori on käytettävissä vasta mineralisoitumisen jälkeen. Maavedessä liukoisena oleva fosfori on helpoiten kasvien käytettävissä, mutta sen määrä ei riitä kuin hetkellisesti tyydyttämään niiden tarpeen. Hiukkaspinnoilta labiilista fosforiluokasta tapahtuva mobilisoituminen turvaa fosforin saannin jatkumisen. Fosforireservien käyttökelpoisuus määräytyy näin ollen pitkälti maaveden liukoisen ja hiukkaspinnoille pidättyneen fosforin välisen tasapainon perusteella. Pidättyneen fosforin mobilisoitumistaipumus puolestaan riippuu oksidien pinnan täyttymisasteesta, kilpailevien ionien läsnäolosta ja maanesteen suolapitoisuudesta. Maassa voi olla käyttökelpoista fosforia, jonka biologista saatavuutta voidaan edistää muokkaamalla maan kemiallisia ominaisuuksia. Käytön tehokkuus puolestaan määräytyy reservien saavutettavuuden mukaan, mikä riippuu juurten kasvuun vaikuttavista fysikaalisista tekijöistä.