Trädgårdssektorns struktur och ekonomi - en analys av olika statiker

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää puutarhayritysten rakenne ja talous puutarhayrityksissä sekä yrityksissä, jotka harjoittavat puutarhatuotantoa. Tutkimus perustuu eri tilastoihin ja rekistereihin sekä näiden yhdistelmiin. Tutkimus jakautuu kahteen osioon, jotka ovat puutarhayritysten rakennekehitys ja verotus- ja tilinpäätöstiedot. Ensimmäisessä osiossa selvitetään puutarhatuotannon rakenne ja yritysmäärät EU-jäsenyyden aikana (1995-2000) sekä niissä tapahtunee muutokset. Siinä hyödynnetään MMM:n tietopalvelukeskuksen (TIKE) tietoja tukirekistereistä (IACS) sekä puutarhayritysrekisteristä. Puutarhayritykset luokitellaan päätuotantosuunnan ja taloudellisen koon (ESU, economic size unit) mukaan FADN:n (Farm Accountancy Data Network) typologialuokkiin. Typologialuokitus tarkennetaan vielä luokittelemalla yritykset päätuotteen/-tuotteiden mukaan. Tutkimuksen toisessa osiossa tarkastellaan, kuinka erikoistuneet puutarhayritykset ovat edustettuna eri tulotilastoissa ja miten näitä tilastoja voidaan käyttää puutarhayritysten taloudellisten tulosten kuvaamiseen. Tarkastelussa on yhdistetty Tilastokeskuksen maatilatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) ja tilinpäätöstilaston tiedot luokitelluista yrityksistä. Muodostettujen yritysryhmien taloudellisia tuloksia on tarkasteltu vuoden 1998 tietojen perusteella. Kyseiset tilastot valmistuvat noin puolentoista vuoden viiveellä, tästä syystä aineiston hankintahetkellä ei ollut saatavilla uudempia tilastoja. Erilaisesta tilastoinnista johtuvia eroja tarkastellaan vertaamalla tuloksia saman vuoden kannattavuuskirjanpidon puutarhayritysryhmien kanssa. Vuonna 2000 löytyi eri rekistereistä 4 088 erikoistuneita puutarhayrityksiä. Näissä yrityksissä yli 2/3 kokonaisvakiokatteesta (sgm, standard gross margin) tuli puutarhatuotannosta. Yrityksiä, joissa puutarhatuotanto on sivuelinkeino (sgm 1/3 1/2) oli 1 184 kpl, ja yrityksiä, joissa puutarhatuotannon vakiokate-kertymä on 1/2 2/3 välillä 436 kpl. Avomaan tuotannossa erikoistuneet tilat vastaavat yli puolesta (57 %) tuotannosta ja 10 615 ha:n viljelyalasta. Vuonna 2000 tuotettiin kasvihuonevihanneksia 272 ha:n alalla. Tästä 87 % tuotettiin erikoistuneissa yrityksissä. Sekä kasvihuonekurkun että tomaatin kohdalla vastaava luku on yli 90 %. Kasvihuonetuotannon koristekasvialasta 94 % tai 164 ha viljellään tähän tuotantoon erikoistuneissa yrityksissä. Erikoistuneisiin päätoimisiin puutarhayrityksiin on luettu yritykset, joilla on korkea erikoistumisaste puutarhatuotantoon ja niiden taloudellinen koko ylittää 8 ESUa (n. 55 000 mk). Vuonna 2000 tällaisia yrityksiä löytyi 2 718 kpl. Näistä 1 185 kpl oli avomaanpuutarhayrityksiä, 1 441 kpl kasvihuoneyrityksiä ja 92 sekatuotantoa harjoittavia yrityksiä. Melkein kaikki kasvihuoneyritykset, mutta vain puolet avomaanyrityksistä, lukeutui erikoistuneisiin puutarhayrityksiin. Taloudellisen koon alarajan soveltaminen osoittaa, että avomaapuutarhatuotantoa harjoittaa suuri määrä yrityksiä melko alhaisella erikoistumisasteella. Toisaalta on myös paljon taloudellisesti hyvin pieniä avomaan yrityksiä, jotka kuitenkin ovat pitkälle erikoistuneet avomaatuotantoon. Yhdistely maatilatalouden yritys- ja tulotilaston kanssa (MYTT 1998) osoitti, että luokitelluista yrityksistä yhteensä 349 löytyy rekisteristä. Koko rekisterin yritysmäärästä 6 % tai 209 kpl ovat korkeasti erikoistuneita puutarhayrityksiä (sgm>2/3). Yhteensä on laadittu 28 yritysryhmää, johon sisältyi 224 yritystä. Koska yritykset on luokiteltu jopa päätuotetasolle asti, tutkimuksessa on ollut mahdollista tarkastella eräiden puutarhatuotteiden kuten mansikan kohdalla, myös kustannus- ja tuottorakennetta. Yhdistelyssä tilinpäätöstilastoon (1998) löytyi 669 yritystä. Näistä peräti 573 kpl oli korkeasti erikoistuneita puutarha-tuotantoon (sgm>2/3). Niistä laadittiin 57 yritysryhmää. Vertailussa kirjanpito-järjestelmän vastaaviin yritysryhmiin voitiin todeta, että tilikauden tuloksissa on merkittäviä eroja eri ryhmien välillä. Tilinpäätöstilaston mukaan niin koristekasvi- kuin myös vihannestuotannon kasvihuoneet näyttivät taloudellisesti kannattavilta, kun taas kannattavuuskirjanpidon mukaan vastaavien yritysryhmien kannattavuus jäi heikoksi. Erot johtuvat siitä, että tilinpäätöstilastossa yrittäjäperheen palkkakustannuksia eli laskennallista palkkavaatimusta ei ole otettu huomioon, ja toisaalta myös poistomenettely on tilinpäätöstilastossa erilainen kuin kannattavuuskirjanpidossa. Mikäli tilinpäätöstilaston tuloksia käytetään puutarhasektorin kannattavuuden tarkasteluun, nämä ongelmakohdat on ehdottomasti otettava huomioon. Puutteista huolimatta tilinpäätöstilaston informaatio on hyödyllinen, sillä se antaa hyvät edellytykset taloudelliseen analysointiin erityisesti kasvihuoneyrityksissä eri tuotantosuunnissa. Kun siihen yhdistetään rakennetilastojen luokittelutiedot, se mahdollistaa analysoinnin jopa päätuotetasolle, ja samanaikaisesti yritysten riittävä lukumäärä tekee mahdolliseksi ryhmittelyn sekä alueen että yrityskoon mukaan.

This study examines the structure and economy of horticulture enterprises and enterprises practising horticultural production, based on a combination of various statistics and registers. The study is based on the rapport of the working group of Ministry of Agriculture and Forestry, in which the needs for reform the horticultural statistics were examined. The study is divided into two sections: structural development of horticulture enterprises and taxation data and financial statements. The first section is concerned with the structure and number of horticulture enterprises and their development during the EU membership (1995 2000) using data from the IACS support register and the Register on Horticulture Enterprises (Information Centre of the Ministry of Agriculture and Forestry). Horticulture enterprises are classified according to the typology of the FADN (Farm Accountancy Data Network) on the basis of their main production line and economic size (ESU, economic size unit). The typology is specified further by grouping the enterprises according to their main product or products. The second section examines how well the specialised horticulture enterprises are represented in the different income statistics as well as how the statistics can be used to show the economic result of horticulture enterprises. This has been done by combining data on the enterprises concerned with the Agricultural Enterprise and Income Statistics (Statistics Finland) and the Financial Statements Statistics (Statistics Finland). The economic results of the groups set up as described above are calculated based on the data of 1998, and the results are compared with those of the groups of horticulture enterprises in the profitability bookkeeping for the same year. In 2000 there were 4,088 highly specialised horticulture enterprises, i.e. enterprises which obtained more than 2/3 of their standard gross margin (sgm) from horticulture. The number of enterprises practising horticulture as a side-line industry (1/3/ 1/2 of the standard gross margin from horticulture) is 1,184, and 436 enterprises obtained 1/2 2/3 of the standard gross margin from horticulture. The specialised enterprises accounted for more than half (57 %) of the horticultural production in the open on altogether 10,615 ha. In 2000 the area under greenhouse vegetables was 272 ha, and 87 % of the production occurred in specialised enterprises. More than 90 % of the tomatoes and cucumber came from specialised production, and 94 % (164 ha) of the area under ornamental plants grown in greenhouses belongs to the specialised enterprises. Full-time horticulture enterprises are not only highly specialised but their size also exceeds eight ESU (economic size units) (about FIM 55,000). In 2000 the number of such horticulture enterprises was 2,718, including 1,185 enterprises practising cultivation in the open, 1,441 greenhouse enterprises and 92 enterprises engaged in mixed production. This group includes almost all greenhouse enterprises but only about half of the enterprises practising production in the open. The economic size criterion shows that horticultural production in the open is practised, on the one hand, by a significant number of enterprises were the degree of specialisation is very low and, on the other hand, by a number of quite small enterprises in terms of their economic size which are highly specialised in the production in the open. The comparison with the Agricultural Enterprise and Income Statistics (1998) showed that altogether 349 of the classified enterprises were found in the register. Of the total number of enterprises included in the register 6% (209) were highly specialised horticulture enterprises (sgm>2/3). Altogether 28 groups were set up including 224 enterprises. The enterprises are classified even to the level of their main products, which makes it possible to study the cost and return structure of individual horticultural products, e.g. strawberry. The combination with the Financial Statements Statistics (1998) resulted in 669 enterprises, of which as many as 573 were highly specialised horticulture enterprises (sgm>2/3). In this case 57 groups were set up. Comparison with the similar groups in the profitability bookkeeping system showed that the results of the financial year varied considerably between the groups. According to the Financial Statements Statistics, enterprises specialising in the greenhouse production of ornamental plants and vegetables were both profitable, while the profitability bookkeeping showed that these groups were unprofitable. The reason for the difference is that the Financial Statements Statistics do not take into account the wage cost (wage demand), and the depreciation procedure also differs from that used in the profitability bookkeeping. These problems should be taken into consideration when using the results of the Financial Statements Statistics for describing the profitability of the horticulture sector. Despite the shortcomings, however, the information provided in the Financial Statements Statistics is very useful, in particular, it offers the tools for an economic analysis of the greenhouse enterprises as well as the different production lines within the greenhouse sector. When combined with the classification data of the structural statistics, it even allows the analysis up to the level of the main products, and the number of enterprises makes it possible to group the enterprises according to both the area and size.

Undersökningens mål är att redovisa för strukturen och de ekonomiska resultaten i trädgårdsföretag och företag som idkar trädgårdsproduktion. Detta utförs genom att sammankoppla olika register och statistiker. Undersökningen grundar sig på jord- och skogsbruksministeriets arbetsgruppsrapport angående utvecklingsbehovet i trädgårdsstatistiker (MMM 1999:1). Undersökningen är indelad i två olika delområden: trädgårdsföretagens strukturutveckling samt resultat- och bokslutsuppgifter. I det första delområdet klargörs trädgårdsproduktionens struktur och företagsantal samt den förändring som skett under EU medlemskapet (1995 2000). Här utnyttjas information från IACS stödregister (JSM) och Trädgårdsföretagsregistret (TIKE). Trädgårds-företagen grupperades enligt den huvudsakliga produktionsinriktning och ekonomiska storlek (ESU), enligt FADN:s (Farm Accountancy Data Network) typologiklassificering. Typklassificeringen specificerades ytterligare genom att företagen grupperades enligt huvudprodukt/-produkter. Det andra delområdet av undersökningen kartlägger, hur bra högt specialiserade trädgårdsföretag är representerade i olika inkomststatistiker samt hur statistikerna kan användas för att beskriva dessa företags ekonomiska resultat. Det här förverkligas genom att förena uppgifterna över de klassificerade trädgårdsföretagen med företags-och inkomststatistiken över lantbruksekonomi (Statistikcentralen) och bokslutsstatistiken (Statistikcentralen). Utgående från 1998 års material beräknas de ekonomiska resultaten för de olika typologiklasserna. Resultaten jämförs även med materialet från lönsamhets-bokföringen (MTT/Ekonomisk forskning). År 2000 fanns det 4 088 högt specialiserade trädgårdsföretag. Dessa företag erhåller över 2/3 av det totala standardtäckningsbidraget (sgm) från trädgårdsproduktionen. Företagen för vilka trädgårdsproduktionen är en bisyssla (sgm 1/3 1/2) är 1 184 stycken och företagen för vilka trädgårdsproduktionen står för över hälften men under två tredjedelar av det totala standard-täckningsbidraget 436 stycken. Av frilandsproduktionen är över hälften (57 %) eller 10 615 ha koncentrerad till högt specialiserade frilandsföretag. År 2000 odlades växthusgrönsaker på 272 ha. Av detta odlades 87 % eller 235 ha av högt specialiserade trädgårdsföretag. Både för tomat och gurka är koncentrationsandelen över 90 %. De övriga grönsakerna har en aning lägre koncentrationsgrad. Av växthus prydnadsväxterna odlas 94 % eller 164 ha i företag som är specialiserade på denna typ av produktion. Specialiserade yrkesmässiga trädgårdsföretag är företag, som förutom en hög koncentration på trädgårdsproduktionen, har en minimistorlek på 8 ESU (ca 55 000 mk). Sådana trädgårdsföretag fanns det 2 718 stycken år 2000. Av dessa är 1 185 frilandsföretag, 1 441 växthusföretag och 92 företag med blandproduktion. Nästan hundra procent av växthusföretagen, men endast hälften av alla frilandsföretag, är med i den nya gruppen. Kravet på den ekonomiska storleken visar att frilandsbranschen har många företag med en låg specialiseringsgrad, men även en stor mängd små företag som är specialiserade på trädgårdsproduktion. Sammankopplingen till företags- och inkomststatistiken över lantbruksekonomi (MYTT 1998) visar att totalt 349 av de klassificerade företagen finns i registret. Av dessa är 209 stycken eller 6 % högt specialiserade trädgårdsföretag. Totalt bildades 28 företagsgrupper innehållande 224 företag. Resultaten av de olika grupperna lämpar sig bra för analys av kostnads- och intäktsstrukturen för högt specialiserade frilandsföretag. Eftersom företagen är klassificerade t.o.m. till huvudproduktnivå, är det även möjligt att granska intäkts- och kost-nadsstrukturen för vissa trädgårdsprodukter, exempelvis jordgubbe. Vid sammankopplingen till bokslutsstatistiken (1998) påträffades 669 företag. Av dessa var 573 företag högt specialiserade på trädgårdsodling (SGM>2/3). Totalt konstruerades 57 olika grupper innehållande 643 företag. Vid jämförelse med lönsamhetsbokföringens motsvarande företagsgrupper kunde konstateras att räkneperiodens resultat skiljer sig mycket radikalt mellan företagsgrupperna. Enligt bokslutsstatistiken är både växthusprydnadsväxt-företagen och grönsaksföretagen lönsamma, men enligt lönsamhetsbokföringen är motsvarande grupper olönsamma. Skillnaderna uppstår p.g.a. att företagarfamiljens egna lönekostnader (lönekrav) inte beaktas, samt att avskrivningsgrunderna är olika i bokslutsstatistiken. Ifall uppgifterna i bokslutsstatistiken används för att beskriva trädgårdsbranschens lönsamheten, måste man absolut ta i beaktande dessa problem. Trots dessa brister är informationen i bokslutsstatistiken ändå informativ. Speciellt bra är underlaget med olika växthusföretag och olika produktionsinriktningar inom växthus-branschen. Klassificeringsuppgifterna från strukturstatistiken möjliggör analyser till huvudproduktnivå, samtidigt som företagsmängden även möjliggör en bra gruppering enligt område eller företagsstorlek.