Kirjanpainajatuhot luonnonsuojelualueilla ja niiden naapurustossa : KILJU-projektin loppuraportti

Abstract

Kirjanpainajatuhojen riski ja määrät ovat etenkin 2020-luvulla kasvaneet Suomessakin. Kirjanpainajien tappamia puita on nähty paljon myös luonnonsuojelualueilla ja näistä on uutisoitu näkyvästi. Tämä on herättänyt värikästä ja osin vääriin käsityksiin nojautuvaa keskustelua siitä, voivatko kirjanpainajatuhot levitä suojelualueilta talousmetsiin ja jos voivat, niin missä määrin. Aiheen ympärillä on väärinkäsityksiä, sillä tuhoja kirjanpainajat aiheuttavat vain talousmetsissä, kun taas suojelualueilla kyse on normaalista metsien häiriödynamiikasta, mikä kuuluu metsäluontoon: kirjanpainajan tappamista puista muodostuu lahopuuta, mikä tarjoaa elinympäristön tuhansille eri lajeille eri eliöryhmissä (kasvit, sienet, jäkälät, niveljalkaiset, nisäkkäät, linnut ja mikrobit). Talousmetsissä kirjanpainaja sen sijaan aiheuttaa taloudellisiin tappioihin johtavia puustotuhoja. Voimakkaasta keskustelusta huolimatta tuhojen mahdollista leviämistä suojelualueelta ei ole Suomessa selvitetty. Tämä työ pyrki osaltaan täyttämään tietoaukkoa. Selvitys toteutettiin ajalla 1.4–15.11.2024 ja sitä rahoitti Maa- ja metsätalousministeriö. Selvityksessä keskityttiin kysymykseen missä määrin suojelualueilta voi levitä, tai on levinnyt, tuhoja ympäröiviin talousmetsiin. Tutkimusta varten: 1) koottiin tietopyynnöin tapaukset missä valtio on korvannut metsänomistajalle vahinkoja todetusti suojelualueelta levinneestä tuhosta (Laki metsätuhojen torjunnasta 1087/2013, §21); 2) koostettiin Suomen metsäkeskukselle ilmoitetut, hyönteistuhojen takia tehdyt hakkuut ja selvitettiin tapahtuuko tällaisia hakkuita enemmän suojelualueiden lähellä; 3) tehtiin maastotarkasteluja sellaisille suojelualueille ja niitä vierustaville talousmetsille, missä kirjanpainajatuhojen voisi metsänrakenteen puolesta olettaa alkavan ja mahdollisesti leviävän; 4) tehtiin kirjallisuuskatsaus aiheesta julkaistuista tutkimuksista sekä vertailtiin asiaan liittyvää lainsäädäntöä Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Vuosien 2014–2024 välillä Suomessa on todettu ja korvattu seitsemän tapausta missä kirjanpainajatuhon voitiin katsoa alkaneen ja levinneen suojelualueelta talousmetsiin. Kirjanpainajan takia tehdyillä, ja Suomen metsäkeskukselle ilmoitetuilla tuhohakkuilla ei havaittu syy-yhteyttä lähellä oleviin suojelualueisiin: suojelualueen läheisyys ei vaikuttanut kirjanpainajan takia tehtyjen tuhohakkuiden määrään valtakunnan tasolla eikä myöskään kirjanpainajatuhojen kannalta merkittävimmillä alueilla Kaakkois-Suomessa. Kahdeksalle suojelualueelle kohdennetuilla maastokatselmuksilla suojelualueiden sisällä havaittiin tuoreita ja käynnissä olevia kirjanpainajatuhoja, mutta selvää leviämistä ympäröiviin talousmetsiin ei havaittu vaan tuhot olivat alkaneet ja pääasiassa pysähtyneet suojelualueiden sisälle. Kirjallisuuskatsaus tieteellisistä artikkeleista osoitti, että kirjanpainajan leviäminen suojelualueelta talousmetsään on mahdollista, mutta leviäminen voi tapahtua myös toiseen suuntaan (suojelualueen viereen tehty hakkuuaukko voi johtaa tuhoon suojelualueilla). Torjuntatoimenpiteiden toimivuudesta on ristiriitaisia tuloksia; sein torjuntahakkuut eivät ole tuoneet haluttua tulosta tuhojen ehkäisyssä, ja mikäli torjuntahakkuiden tehosta haluttaisiin varmistua, tulisi kohdealueelta poistaa suurin osa vioittuneista puista. Tämä ei sovellu suojelualueille sillä sen voitaisiin perustellusti katsovan heikentävän niiden monimuotoisuuskehitystä ja näin olevan luonnonsuojelulain vastaista. Vaikka esimerkiksi myrskyn kaatamien puuryhmien poistolla voi paikallisella tasolla ennaltaehkäistä tuhoja, maisematasolla torjuntahakkuilla ei ole yleisesti voitu niitä estää. Feromonipyydykset ja niiden laajamittainenkaan käyttö ei tutkimusten perusteella estä kirjanpainajatuhojen leviämistä. Asiaan liittyvä lainsäädäntö on samankaltaista Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Pääsääntöisesti suojelualueella ei sallita vioittuneiden puiden poistoa, sillä se on ristiriidassa suojelualueiden tavoitteiden kanssa ja/tai luonnonsuojelulain vastaista. Kuitenkin tietyissä tapauksissa joillain suojelualuetyypeillä on voitu sopia poikkeustapauksia, joissa on mahdollista kirjanpainajaankin kielteisesti vaikuttavia toimenpiteitä kuten vioittuneiden puiden poistoa virkistysreittien varrelta. Nämä toimet on kuitenkin tehtävä vaarantamatta suojelualueen monimuotoisuutta eikä niitä toteuteta kirjanpainajatuhojen leviämisen ehkäisemiseksi vaan kyse on esimerkiksi kaatumassa olevien puiden aiheuttamien vaaratilanteiden ehkäisy. Kolmesta Pohjoismaasta ainoastaan Suomessa metsänomistajat voivat saada valtiolta vahingonkorvauksen, jos kirjanpainajatuhon on voitu todeta levinneen suojelualueelta talousmetsään. Julkisessa keskustelussa ison roolin ovat saaneet suojelualueiden (esim. Koli, Tahkovuori) näkyvät, kirjanpainajan aiheuttamat puuston kuolemat, sillä vastaavaa häiriödynamiikkaa ei talousmetsissä luonnollisesti samassa mittakaavassa nähdä. Tätä keskustelua voidaan parantaa, ja ymmärrystä lisätä tiedottamalla: etenkin suojelualueilla varttuneiden kuusiyksilöiden kuolema on luonnollinen osa metsäekosysteemin dynamiikka. Myöskään luonnon monimuotoisuuden kannalta kyseessä ei ole tuho, vaikka se ihmissilmään siltä voi näyttää, ja tämä on erityisesti syytä muistaa suojelualueilla: jäljelle jäävä lahopuu tulee muodostamaan kodin lukuisille muille lajeille, puiden poistaminen vaikuttaisi tähän monimuotoisuuteen negatiivisesti. Yhteenvetona tehtyjen selvitysten perusteella suojelualueet eivät muodosta huomioitavaa riskiä kirjanpainajatuhojen leviämiselle, etenkin jos niiden roolia vertaa kirjanpainajatuhojen määrään metsämaisemassamme yleisesti. Korvatuissa tuhotapauksissa 2014–2024 tuhoja on korvattu yhteensä noin 160 puukuutiometrin edestä, Valtakunnan metsien inventoinnissa havaittiin pelkästään vuonna 2023 kirjanpainajatuhoja yli 60 000 hehtaarilla. Tiedottamisen ja viestinnän voinee katsoa nousevan yhä tärkeämpään rooliin tulevaisuudessa, sillä kirjanpainajatuhoriskin tiedetään maassamme kasvavan: talousmetsissä tämä tarkoittaa enemmän kirjanpainajan aiheuttamia puustotuhoja ja etenkin Etelä-Suomen kuusivaltaisilla suojelualueilla, enemmän kuolleita puita ja ihmissilmään kenties odottamattoman nopeaa häiriödynamiikkaa. Olemassa olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että suojelualueista tulisi jatkossakaan ympäröiville metsille millään tavalla merkittäviä puustotuhoriskiä kasvattavia tekijöitä. Selvityksen perusteella mitään perusteita esimerkiksi torjuntatoimien sallimisesta suojelualueilla tuhojen rajaamistarkoituksessa ei ole, sillä ne aiheuttaisivat haittaa monimuotoisuudelle ja olisivat näin luonnonsuojelulainvastaisia. Tätäkin suurempi syy toimien sallimattomuudelle on kuitenkin se, ettei niillä lopulta vähennettäisi aluetason tuhoriskiä. Suomen olemassa oleva lainsäädäntö ja sen valtion vahingonkorvausvastuu on kuitenkin oikeudenmukaisuuden ja metsänomistajien oikeustajun kannalta perusteltu, sillä mahdollisuus yksittäistapauksille tuhojen leviämisen suhteen on aina olemassa, vaikka tuhoriskien kannalta suojelualueiden rooli on muihin metsämaisemassa oleviin riskitekijöihin verrattuna minimaalinen.