Lyhytpäiväkäsittely ulkomaisten havupuiden taimien karaisussa.

Abstract

<p>Lyhytpäivä (LP)-käsittelyn käyttöä 1-vuotiaiden ulkomaisten havupuiden taimien karaisemisessa tutkittiin 10 puulajilla: palsamipihdalla (<i>Abies balsamea</i> (L.) Mill.), harmaapihdalla (<i>A. concolor</i> (Gordon & Glend.) Lindl, ex Hildebr.), lännenpihdalla (<i>A. lasiocarpa</i> (Hook.) Nutt.), siperianpihdalla (<i>A. sibirica</i> Ledeb.), japaninpihdalla (<i>A. veitchii</i> Lindl.), valkokuusella (<i>Picea glauca</i> (Moench) Voss), ajaninkuusella (<i>P. jezoensis</i> (Sieb. & Zucc.) Carr.), mustakuusella (<i>P. mariana</i> (Mill.) B. S. B.), serbiankuusella (<i>P. omorika</i> (Pancic) Purk.) ja douglaskuusella (<i>Pseudotsuga menziesii</i> (Mirbel) Franco). Käsittelyjakson pituus oli kaikilla puulajeilla 3 viikkoa (1.8.–22.8.) ja päivänpituus 8 tuntia. Verson kuiva-ainepitoisuutta seurattiin elo–syyskuussa 1–2 viikon välein. Taimien pakkaskestävyys testattiin syyskuun puolivälissä altistamalla taimet kasvatuskaapissa –4, –6, –8, ja –10 °C:n lämpötiloille ja arvioimalla taimien vaurioituminen silmävaraisesti neulasten ruskettumisen ja taimien kasvuunlähdön perusteella. LP-käsittely aikaisti pakkaskestävyyskehitystä puulajista riippuen 1–5 viikkoa ja nosti verson kuiva-ainepitoisuutta kaikilla puulajeilla. Eri puulajien karaistumisaikataulu oli hyvin erilainen. Pihdoista oli siperianpihta karaistunein ja japaninpihta arin syyskuun puolivälissä. Pihtojen LP-taimet, japaninpihtaa lukuunottamatta, kestivät lähes vaurioitta –10 °C. Eroja LP-taimien ja vertailutaimien välille syntyi yleensä vasta –8 ja –10 °C:ssa. Kuusilla LP-taimien ja vertailutaimien välille syntyi eroja jo –4 ja –6 °C:ssa. LP-käsittely paransi eniten ajaninkuusen pakkaskestävyyttä, myös serbiankuusen ja mustakuusen pakkaskestävyys parani merkittävästi vaikka neulasvauriot muodostuivatkin suuriksi. Verson kuiva-ainepitoisuuden kehitys kuvasi taimien karaistumiskehitystä, mutta se ei ennustanut pakkaskestävyyttä kaikilla puulajeilla samalla tavalla.</p>