Inarijärven taimenen tila : muutokset lisääntymismenestyksessä ja jokisaaliissa 2000-luvulla

Inarijärvi on Suomen merkittävin järvitaimen (taimen, Salmo trutta) -vesistö, ja siihen laskevat joet ylläpitävät maan viimeisiä elinvoimaisia järveen vaeltavia taimenkantoja. Osana Inarijärven ja sen sivuvesistöjen kalataloustarkkailua on tehty sähkökoekalastuksia Inarijärveen laskevissa keskeisimmissä taimenjoissa vuodesta 2004. Lisäksi jokisaaliista otetaan vuosittain kalanäytteitä, joiden perusteella voidaan arvioida kudulle nousevan kannan tilassa tapahtuvia muutoksia. Jokipoikasseurantojen perusteella voidaan todeta, että Juutuanjoen poikastiheydet ovat hyviä verrattuna muihin pohjoisiin järvitaimenen lisääntymisjokiin, keskimäärin noin 15 poikasta aarilla. Tämä tekee Juutuanjoesta Inarijärven vesistön tuottoisimman taimenen lisääntymisjoen. Ivalojoen pääuomassa poikastiheydet ovat pienempiä, mutta sivujokien tiheydet ovat hyviä, noin 14,6 poikasta aarilla. Sotajoen poikastiheydet ovat heikoimmat kullankaivuun vuoksi. Siuttajoen poikastiheydet ovat keskitasoa. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa vesien lämpenemiseen ja kasvukauden pituuteen, mikä näkyy etenkin Juutuanjoessa nopeutuneena taimenen poikasten kasvuna. Istutettujen taimenten osuus Juutuanjoen saaliissa on kasvanut etenkin joen alaosalla. Koska istutetut taimenet sukukypsyvät nuorempina, ja yleensä pienempinä, tämä näkyy viimeisen kymmenen vuoden aikana Juutuanjoesta pyydettyjen taimenten keskipituuden pienenemisenä. Kalastuksen valikoivuuteen tulisikin kiinnittää huomiota, jotta pyyntipaine kohdistuisi enemmän istutettua alkuperää oleviin kuin villeihin taimeniin. Saalistiedustelun mukaan jokien taimensaalissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia tarkastelujakson aikana. Kahdenkymmenen vuoden sähkökoekalastusseuranta Inarijärven taimenjoissa on paljastanut poikastiheyksien olevan vakaampia ja runsaampia kuin aiemmin on arvioitu, mutta jokien välillä on havaittavissa suuriakin eroja, ja toisaalta vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuria. Eri ikäiset poikaset käyttävät erilaisia elinympäristöjä, mikä tulee huomioida seurantojen toteutuksessa. Poikasten koon ja kasvun muutoksia paitsi eri jokien välillä myös laitosviljelyssä tulisi tutkia tarkemmin, jotta mahdollisiin seurauksiin pystyttäisiin varautumaan.