Suomalaisen naudanlihan saatavuuden turvaaminen : NaSa

Raportti kokoaa yhteen Suomalaisen naudanlihan saatavuuden turvaaminen (NaSa) -hankkeen tutkimusten tulokset. Raportissa keskitytään maito-liharotuisten hiehojen teuraskasvatukseen ja lypsylehmien teuraskunnostukseen sekä tarkastellaan laajaan teurasaineistoon perustuen teuraslehmien ruhojen laatua ja lihasaantoa. Ensimmäinen tutkimus käsitteli maito-liharotuisten teurashiehojen loppukasvatusta kolmeen eri teuraspainoon kahdella eri ruokinnalla ja niiden vaikutuksia tuotantotuloksiin, lihanlaatuun sekä tuotannon kannattavuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Kokeessa oli 84 risteytyshiehoa, joiden isärotuna oli blonde d´aquitaine ja emärotuna Nordic red tai holstein. Puolet eläimistä sai pelkkää säilörehua ja puolet säilörehua, jota täydennettiin litistetyllä ohralla, jonka osuus oli 30 % rehuannoksen kuiva-aineesta laskettuna. Teuraspainotavoitteet olivat 300, 325 ja 350 kiloa. Ruokinnalla tai teuraspainolla ei ollut vaikutusta päiväkohtaiseen rehunkulutukseen. Ohran lisääminen ruokintaan lisäsi energiansaantia, nopeutti kasvua, tehosti rehun hyväksikäyttöä, lyhensi kasvatusaikaa ja vähensi kokonaisrehunkulutusta pelkkää säilörehua saaneisiin verrattuna. Lisäksi väkirehulisä paransi ruhojen teurasprosenttia ja lihakuutta. Teuraspainon suurentuessa ruhojen rasvaisuus lisääntyi. Sekä teuraspainon suurentuminen että väkirehu ruokinnassa lisäsivät ulkofileen rasvapitoisuutta. Marmoroituminen lisääntyi teuraspainon suurentuessa. Yleisesti ottaen vaikutukset lihanlaatuun olivat vähäiset. Kaikissa kolmessa ympäristövaikutusluokassa pienimmät tuotetun naudanlihan ympäristövaikutukset saavutettiin väkirehua sisältävällä ruokinnalla ja matalimmalla teuraspainolla. Jotta risteytyshiehojen kasvattaminen nykyistä suurempiin teuraspainoihin olisi kannattavaa, se vaatii teurasruhojen hinnoitteluun hintaporrastuksen, jolla kompensoidaan lisääntyneitä kasvatuskustannuksia. Toisen tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli selvittää lypsy- ja emolehmien ruho-ominaisuuksia suomalaisessa teurasaineistossa. Toisena tavoitteena oli tutkia teuraspainon ja teurasiän vaikutusta lypsylehmien ruhon laatuun. Käytetty tutkimusaineisto koostui Snellmanin Lihanjalostus Oy:n Pietarsaaren teurastamolta saaduista teurastiedoista. Tutkimukseen valittiin teurastetut angus (AB), charolais (CH), hereford (HF), holstein (HO), jersey (JE), limousin (LI), Nordic red (NR) ja simmental (SI) rotuiset lehmät. Aineisto sisälsi yhteensä 14 884 teurastettua lehmää, joiden keskimääräinen teurasikä oli 1 952 päivää, teuraspaino 301 kg, EUROP-lihakkuusluokka 3,0 ja EUROP-rasvaisuusluokka 6,3. Aineiston havainnoista 94 % koostui lypsylehmistä ja 6 % emolehmistä. Aiempien kasvavilla naudoilla tehtyjen tutkimusten mukaisesti NR-lehmien ruhot olivat lihakkaampia ja rasvaisempia kuin HO-lehmien ruhot. Siitä huolimatta sisäfileen, ulkopaistin ja paahtopaistin saanto-osuudet olivat HO-lehmillä suuremmat kuin NR-rodulla. Emolehmien osalta brittiläisten rotujen (AB, HF) ruhot luokittuivat heikommin ja olivat rasvaisempia kuin mannermaisten (CH, LI, SI) rotujen ruhot. Tulosten perusteella havaittiin, että parempi lihakkuusluokka EUROP-luokituksessa ei aina välttämättä tarkoita suurempaa arvo-osien määrää. Tämä havaittiin varsinkin maitorotujen välisessä vertailussa. Lisäksi havaittiin, että lehmien teuraspaino on negatiivisesti korreloitunut tiettyjen arvo-osien saannon kanssa. Lehmien teuraspainoja kasvattamalla saadaan lisättyä kokonaislihantuotantoa, mutta arvo-osien prosentuaaliseen osuuteen sillä voi olla enemmän negatiivinen kuin positiivinen vaikutus. Kolmannessa tutkimuksessa selvitettiin maidontuotannossa olevien poistolehmien teuraskunnostuksen käytännön toteutusta, soveltuvuutta ja vaikutuksia lihasaantoon. Lypsylehmien teuraskunnostusta toteutettiin kuudella pilottitilalla 1.4.2022‒30.4.2024 välisellä ajanjaksolla. Teuraskunnostusruokinta tehtiin lisäämällä kunnostettavan lehmän sen hetkistä päivittäistä väkirehumäärää kahdella kilolla. Kunnostusruokintaa toteutettiin neljän viikon ajan ennen teurastusta. Teuraskunnostettujen lehmien teurastus sekä ruhojen punnitus ja luokitus tehtiin normaalin teurastuskäytännön mukaisesti. Lihanleikkuun yhteydessä määritettiin jokaisen eläimen ruhon leikkuusaanto. Teuraskunnostettuja lehmiä oli yhteensä 44 ja ei-kunnostettuja verrokkilehmiä 180. Pieneksi jääneen aineiston perusteella ei voitu tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä teuraskunnostuksen vaikutuksista eikä laskea sen kannattavuutta. Aineiston perusteella havaittiin, että teuraskunnostus ei lisännyt ruhojen rasvoittumista. Nordic red-rodulla teuraskunnostus lisäsi hieman lihakkuutta, kun taas holstein-rodulla vaikutusta ei ollut havaittavissa. Teuraskunnostus ei vaikuttanut ruhojen lihasaantoihin. Pilottitiloilta saatujen kokemusten perusteella kunnostusruokintaa pidettiin yksinkertaisena toteuttaa, mutta itse toteutus vaati oman aikansa ja muistamista. Erityisenä vaikeutena pidettiin suunnitelmallisten poistojen riittävää ennakointia. Tuottajia motivoivana tekijänä oli mielenkiinto kokeilla jotakin uutta.