Ympärivuotisen ja perinteisen laidunnuksen vaikutukset Taivalkosken metsälaitumien linnustoon

Abstract

Linnuston koostumusta tutkittiin ympärivuotisesti ja perinteisesti vain kesäaikaan laidunnetuilla alueilla sekä laiduntamattomilla vertailualueilla Taivalkoskella touko-kesäkuussa 2005. Eri alueryhmien väliset lajimäärät olivat samaa tasoa, mutta rarefaktioanalyysin perusteella perinteisten laitumien lajimäärät ovat suhteutettuna samaan pinta-alaan merkitsevästi suurempia kuin ympärivuotisten ja laiduntamattomien alueiden. Tämä johtui siitä että perinteisten laitumien lajimäärä oli yhtä suuri, vaikka niiden yhteispinta-ala oli pienempi kuin kahden muun alueryhmän. Lintutiheyksissä ei havaittu merkitseviä eroja eri alueryhmien välillä. Tutkimusalueen keskimääräinen lintutiheys oli keskimääräistä tasoa verrattaessa muihin Koillismaan alueella tehtyihin metsälintulaskentoihin. Tuloksien perusteella laidunnus ei ole vaikuttanut tutkimusalueiden pesimälajiston koostumukseen eikä runsauteen. Syitä tähän voi olla monia: yksi syy voi olla, että kasvillisuus ei ole laidunhistorian osalta muuttunut alueiden välillä aiheuttaakseen muutoksia linnustossa. Yksittäisten lajien kohdalla aineisto on liian pieni tilastollista tarkastelua varten. Voi siis olla, että joidenkin lajien kohdalla vaikutuksia voisi ilmetä suuremmilla otoksilla. Myös pienikokoisilla alueilla havaittiin suuria lintutiheyksiä, mikä johtuu mahdollisesti sattumanvaraisista yksittäisten alueiden ympäristöominaisuuksista ja muutamilla alueilla selvästi reunavaikutuksesta. Uhanalaisia lajeja ei tutkimusalueilla havaittu. Euroopan Unionin lintudirektiivin Liitteen I erityisiä suojelutoimenpiteitä vaativista lajeista tutkimusalueilla havaittiin metso (Tetrao urogallus), pyy (Bonasa bonasia) ja liro (Tringa glareola).