Naiset vapaa-ajankalastajina : Tutkimus

Abstract

Naisten vapaa-ajankalastamiseen keskittyvää tutkimusta on tehty Suomessa ja maailmallakin vähän. Koska kalastavia naisia on ollut miehiä selvästi vähemmän, ja tutkimukset ovat tyypillisesti Suomessa tehty kalastajien sukupuolijakaumaa tarkoin edustavina, on heidän näkökulmistaan ja piirteistään rakentunut kuva jäänyt ohueksi. Kalastajat ovat kirjava joukko, ja hahmotettavissa esimerkiksi satunnaisista kalastajista sellaisiin, joille vapaa-ajankalastus on tärkein vapaa-ajan aktiviteetti. Tässä raportissa huomio on tässä kirjossa, ja erityisesti siinä, missä määrin tämä piirre heijastuu kalastajuuteen sukupuolittain. Raportin aineiston muodostavat takavuosikymmeninä satunnaisotoksiin pohjaavissa kyselytutkimuksissa vastanneet naiset ja miehet, sekä runsaat 4 600 kalastonhoitomaksun suorittanutta kyselyvastaajaa vuonna 2025. Keräsimme jälkimmäisessä aineistoa pääasiassa naisilta, mutta myös otokselta kalastonhoitomaksun suorittaneita miehiä, jotta tutkimuksen osana paitsi tunnistaisimme yhtäläisyyksiä ja eroja eritaustaisten naisten välillä, myös kalastavien naisten ja miesten välillä. Tulostemme mukaan sukupuolten välillä oli keskimääräisiä eroja kalastusaktiivisuudessa, samoin kalastustapojen suosiossa, kuten onkimisessa, heittovavalla tai kelaongella kalastamisessa, vetouistelussa, verkkokalastuksessa, katiskalla tai rysällä pyydystämisessä, sekä perhokalastuksessa. Naiset suosivat kalastustapana miehiä enemmän ongintaa. Useiden eri tarkastelujen kautta naisista piirtyy kuva perhekeskeisinä ja sosiaalista näkökulmaa korostavina vapaa-ajankalastajina. Kuva on yllättävän samanlainen riippumatta siitä, oliko nainen satunnainen vai hyvin aktiivinen (sitoutunut) kalastaja. Kalastavilla naisilla isä on ollut useimmin opastajana kalastamiseen, mutta verrattain usein myös puoliso, isovanhempi tai äiti. Tyypillisesti naiset kalastivat muun samassa asuntokunnassa asuvan kalastajan tai kalastajien kanssa, kokivat ulkoilu- ja luontoarvot ja perheen kanssa yhdessäolon tärkeäksi, ja kalastus oli miehiä harvemmin se kaikkein tärkein harrastus. Kaikissa ikäluokissa sukupuoleen katsomatta nuorena kalastuksen aloittaneet kokivat kalastuksen todennäköisesti myöhemmin elämässään tärkeänä harrastuksena. Kalastonhoitomaksun maksaneiden naisten kokemat kalastamista rajoittavat tekijät olivat paljolti samankaltaisia kuin miehillä, ja useimmiten liittyivät kalastamisen yhteensovittamiseen työ- ja opiskelukiireisiin. Perhesyyt olivat yleisin erityisesti naisten ilmaisema syy kokonaisten välivuosien pitämiselle kalastamisesta. Mikäli naisia halutaan aktivoida vapaa-ajankalastajiksi ja kalastonhoitomaksun suorittajiksi, on tarpeen jatkaa ja lisätä toimia nuorten tyttöjen sosiaalistumiseen kalastajina, sekä etsiä keinoja, joilla yhteensovitetaan motivoivia elementtejä sisältäviä kalastamisen tapoja elämäntilanteisiin, ja erityisesti niihin arjen piirteisiin, jotka tulostemme mukaan erityisesti osallistumista rajoittivat.