Metsätuhot vuonna 2024

Abstract

Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa vuosittain raportin edellisenä vuonna havaituista puustoon kohdistuneista tuhoista. Raportoidut tiedot pohjautuvat muun muassa Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tuottamiin tuhotietoihin, metsätuhonaiheuttajien seurantoihin, kansalaisten tuhoilmoituksiin, Metsäkeskukselle toimitettuihin metsänkäyttöilmoituksiin sekä tutkijoiden ja asiantuntijoiden havaintoihin. Vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin, ja ensimmäinen, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti 1,5 asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan. Suomessa keskilämpötilan nousu on ollut jopa kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla maailmassa. Muuttuneiden ilmasto-olosuhteiden myötä metsäpuiden hyönteis- ja sienituhoalttiuden oletetaan nousevan. Kuivuuden heikentämät puut ovat alttiimpia hyönteisille, kuten kirjanpainajalle, havununnalle ja okakaarnakuoriaiselle, jotka hyötyvät korkeammista lämpötiloista sekä pidemmistä lämpimistä jaksoista. Myös sienet, kuten havuparikas, hyötyvät näistä muutoksista. Ilmatieteen laitoksen mukaan sekä Lapissa että Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa kesä 2024 oli valtaosalla säähavaintoasemilla havaintohistorian lämpimin. Lapissa havaitulla mäntyjen neulaskadolla arvioitiin olevan yhteys lämpötilojen nousuun. Ennätyslämmin kesä on voinut vaikuttaa neulasten ravinnetasapainoon, ja saanut männyn tiputtamaan neulaset ennenaikaisesti. Mäntyjen neulaskatoon mahdollisesti liittyvät myös männyn neulasten sisältämät endofyyttiset sienet. Neulaskatoa seurataan kuluvana vuonna, ja männyn endofyyttisienien mahdollista potentiaalia taudinaiheuttajana pyritään tutkimaan lisää. Vuosi 2024 aloitti VMI-sarjan 14:nnen inventoinnin (VMI14), joka toteutetaan vuosina 2024–2028. Yleisimpinä koko maan metsikköjen laatua alentavina tekijöinä pysyivät edelleen lumi-, hirvi- ja tuulituhot. Lumen aiheuttamien puustotuhojen määrät laskivat huomattavasti, melkein kolmasosaan vuoden 2023 lukemista. Yhteensä puustotuhojen määrät laskivat VMI:n mukaan 1,4 miljoonaa hehtaaria vuodesta 2023 (vastaa n. 7 % metsämaan pinta-alasta), josta lumituhojen väheneminen yksin selitti noin puolet. Metsäkeskukselle toimitetuissa metsänkäyttöilmoituksissa ei sen sijaan huomattu suuria muutoksia lumituhokirjausten määrissä. Myös myrskytuhojen määrät pysyivät metsänkäyttöilmoituksissa edellisvuotta vastaavalla tasolla. Poikkeuksellisen lämpimästä kesästä huolimatta maasto- ja metsäpalojen määrät pysyivät normaalipalomäärien rajoissa. Kuten vuonna 2023, suurin osa metsäpaloista ajoittui touko- ja kesäkuuhun. Metsäpaloalojen pinta-ala oli keskimäärin 0,31 hehtaaria, mikä kertoo palotorjunnan tehokkuudesta. Hirvikannan hienoinen kasvu ei VMI14 tulosten perusteella aiheuttanut puustotuhojen lisääntymistä, vaan hirvien aiheuttamat tuhot vähenivät niin Pohjois- kuin Etelä-Suomessakin vuodesta 2023. Kuitenkin vuonna 2024 metsänomistajille maksetut korvaukset hirvieläinten aiheuttamista metsävahingoista kaksinkertaistuivat edellisestä vuodesta. Suurin osa korvauksista on taimikkotuhoihin, joita aiheuttavat hirven lisäksi myös muut hirvieläimet, joiden aiheuttamia tuhoja ei VMI:ssä eritellä. Myyrien aiheuttamien kuusen ja männyn taimituhojen riski arvioitiin vallitsevassa myyrätilanteessa olevan melko vaatimaton. Suurin taimituhoriski kohdistuu Päijänteen itäpuoliseen Suomeen, missä erityisesti metsämyyriä esiintyy kohtalaisen runsaasti. Vuoden 2024 aikana ei istutustaimikoissa havaittu vakavia tai laaja-alaisia taimituhoja. Taimien kuntoa ja laatua heikentäviä tuhonaiheuttajia kuitenkin esiintyi, ja niitä määritettiin käyttäen Luken tutkimustaimikoita. Hyönteisten aiheuttamat puustotuhojen määrät eivät nousseet VMI:n tuottaman systemaattisen tuhotiedon perusteella vuonna 2024. Lämpimien kesien vaikutukset hyönteis- ja sienituhoihin paljastunevat tulevina vuosina. Kirjanpainajien ja havununnien lisäksi okakaarnakuoriaisten parveilua seurattiin ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2024. Lounais-Suomessa tehtyjen havaintojen perusteella okakaarnakuoriaisten parveilu alkaa jo vapun tienoilla ja parveilu voi jatkua syyskuun loppupuolelle saakka. Kuten kirjanpainaja, pystyy okakaarnakuoriainenkin valtaamaan kuivuuden ja paahteen heikentämien puiden lisäksi päällisin puolin hyväkuntoisia puita. Uutena huolestuttavana havaintona ovat puutavaravarastojen ympäristöstä löydetyt kuolleet männyt, joiden todettiin olevan okakaarnakuoriaisten iskemiä. Toisin kuin okakaarnakuoriaisen kohdalla, pyritään kirjanpainajatuhoja torjumaan ennaltaehkäisevästi. Vuoden 2024 lämpösummien perusteella metsätuholain asetuksen puutavaran ja tuulenkaatojen poistoon velvoittavia päivämääriä on tarkasti seurattava, jotta aikuistuvat kirjanpainajat eivät leviä ympäröivään metsään. Myös sienien aiheuttamien puustotuhojen määrä väheni VMI14-tulosten mukaan vuonna 2024, ja suurin muutos todettiin muiden lahottajasienien kuin juurikäävän ja tervasroson aiheuttamissa vaurioissa. Juurikäävän aiheuttamien puustotuhojen laajuus (55 300 ha) ylitti tervasrosotuhojen kokonaistuhoalat. On todennäköistä, että juurikääpätuhojen havaitut osuudet ovat todellisuudessa vielä korkeammat, sillä juurikääpätartunnan havaitseminen pystypuista on haastavaa. Raportissa käsitellään juurikäävän ja mesisienten esiintyvyyttä ja tautipesäkkeiden kokoa Etelä-Suomen turvekankailla. Tulokset viittaavat siihen, että ojitustoimenpiteet ovat saattaneet aiheuttaa kuusille ja männyille juuristovaurioita ja luoda juurikääville tartuntareittejä. Myös havuparikkaan aiheuttamien oireiden toteaminen voi olla ongelmallista. Havuparikas esiintyy oireettomana eli endofyyttinä männyissä. Tämän takia taudin oireet saattavat ilmetä eri vuodenaikoina, eikä taudinkuva ole vuodenajasta kiinni. Näitä oireita on kuvattu tässä raportissa, jossa myös kerrotaan, että havuparikkaan esiintyminen taudinaiheuttajana on yleisempää lämpimämmillä ja kuivemmilla alueilla.