Kotimaisten luomuviljojen koostumuksen vaihtelu sikojen ja siipikarjan ruokinnan näkökulmasta

Sikojen ja siipikarjan ruokinta sisältää 60–80 % viljaa. Ohra on tärkein vilja sikojen ruokinnassa ja vehnä siipikarjan. Lisäksi kauran käyttö lisääntyy. Rehutaulukoissa julkaistu viljojen aminohappokoostumus on peräisin ei-luomuviljellyistä viljoista eikä ole ajan tasalla nykylajikkeiden osalta. Suomessa yleisesti käytettyjen ohra-, kaura- ja vehnälajikkeiden aminohappokoostumusta ei ole toistaiseksi julkaistu. Luomuinstituutin rahoittaman AminoVilja-hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa Suomessa luomuviljeltyjen ohra-, vehnä- ja kauralajikkeiden aminohappokoostumuksesta. Hankkeessa kerättiin yhteensä 134 näytettä vuosina 2019–2023 järjestetyistä luomulajikekokeista. Pääosa näytteistä oli peräisin Mustialan kokeista, joissa tutkittiin vehnää, ohraa ja kauraa. Lisäksi 32 näytettä saatiin Ruukissa järjestetyistä luomuohra- ja kaurakokeista. Näytteissä oli mukana runsaasti eri lajikkeita ja lisäksi myös erilaisia lannoituskäsittelyitä ja koepaikkoja. Kaikista näytteistä määritettiin amnohappokoostumus. Tarkemmat rehuarvot määritettiin 31 näytteestä (ohra n=5, kaura n=16, kevätvehnä n=10); näistä näytteistä analysoitiin aminohappojen lisäksi tuhka, raakavalkuainen, kokonaisrasva, NDF, raakakuitu, tärkkelys ja sokerit. Tässä tiivistelmässä raportoimme koostumuksia 31 tarkemmin analysoidun näytteen osalta. Ohranäytteiden keskimääräinen hehtolitrapaino (kg/100 l) oli 63.2 (60.8–64.3), kauranäytteiden 52.5 (50.6–55.2) ja kevätvehnänäytteiden 76.0 (74.3–77.7). Ohran tärkkelyspitoisuus vaihteli välillä 488–601 g kg-1 ka, kauran 341–431 g kg-1 ka ja kevätvehnän 550–680 g kg-1 ka. Raakavalkuaispitoisuus (rv) vaihteli näytteissä runsaasti: ohra 115–160 g kg-1 ka, kaura 132–147 g kg-1 ka ja kevätvehnä 120–177 g kg-1 ka. Lysiinipitoisuus oli ohrissa 30.8–34.2 g kg-1 rv, kauroissa 39.3–46.4 g kg-1 rv ja kevätvehnissä 27.5–31.8 g kg-1 rv. Metioniinipitoisuus vaihteli ohranäytteissä 13.5–16.0 g kg-1 rv, kauranäytteissä 14.1–16.3 g kg-1 rv ja kevätvehnänäytteissä 15.0–17.3 g kg-1 r. Treoniinipitoisuus puolestaan vaihteli 27.9–34.2 g kg-1 rv ohrissa, 35.4–40.5 g kg-1 rv kauroissa ja 27.7–32.9 g kg-1 rv kevätvehnissä. Esimerkiksi metioniinipitoisuudessa havaittu pitoisuuden vaihtelu tarkoittaisi 2 kg ka pv-1 vilja-annoksessa ohranäytteiden osalta 2.00 g pv-1 eroa, kauranäytteiden osalta 0.58 g pv-1 eroa ja kevätvehnänäytteiden osalta 2.20 g pv-1 eroa metioniinin saannissa, kun pitoisuudeltaan suurimpia ja pienimpiä näytteitä verrataan keskenään. Tulosten perusteella luomuviljeltyjen ohran, kauran ja kevätvehnän eri lajikkeiden välillä havaittiin potentiaalisia eroja aminohappokoostumuksessa. Vaihtelua aiheuttavat lajikkeiden lisäksi kasvukausi ja ympäristötekijät, kuten käytetty lannoitus ja maantieteellinen sijainti. Tutkimus oli hyvä alku tarkemmalle selvitystyölle. Tarvitaan lisätutkimuksia viljojen koostumuksen vaihtelusta, mikäli halutaan päivittää rehutaulukoita tai pyrkiä vaikuttamaan viljojen koostumukseen esimerkiksi kasvinjalostuksella.