Ensiled slaughter offal as a protein source for growing pigs

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin tuoresäilötyn teurasjätteen käyttökelpoisuutta valkuaislähteenä lihasikojen ruokinnassa. Pääasiassa elimistä ja ruoansulatuskanavan kudoksista koostuvaa teurasjätettä kuumennettiin autoklaavissa 130 °C:ssa 30 minuutin ajan. Kuumaan teurasjätteeseen lisättiin 70 kg sokerijuurikasmelassia per 1000 kg. Seoksen jäähdyttyä siihen lisättiin maitohappobakteerivalmistetta ja sen annettiin käydä ilmatiiviissä siilossa 3 vrk. Tuoresäilötyn teurasjätteen ravintoaineiden sulavuutta ja valkuaisen hyväksikäyttöä tutkittiin sulavuus- ja typpitasekokeessa, joka tehtiin 8 lihasialla 8 x 4 syklisenä jaksokokeena. Sioille syötettiin ohrapohjaisia rehuseoksia, joihin oli lisätty kasvava määrä joko tuoresäilötyn teurasjätteen tai soijarouheen valkuaista. Dieettien raakavalkuaispitoisuudet olivat 105-165 g/kg ka. Valkuaislähteen osuudella dieetissä oli lineaarinen vaikutus ravintoaineiden sulavuuksiin. Raakavalkuaisen sulavuudessa ei ollut eroja valkuaislähteiden välillä, mutta raakarasvan sulavuus oli suurempi teurasjätettä sisältävillä dieeteillä. Tuoresäilötyn teurasjätteen raakavalkuaisen sulavuudeksi saatiin regressiomenetelmällä laskettuna 0,898 ja raakarasvan 0,789. Korkeasta rasvapitoisuudesta johtuen tuoresäilötyn teurasjätteen energia-arvo oli korkea, 1,66 ry/kg ka. Tuoresäilötty teurasjäte ja soijarouhe olivat lähes samanarvoisia valkuaislähteitä ohrapohjaisilla dieeteillä. Typen pidättymisessä ei ollut eroja valkuaislähteiden välillä. Virtsan typpeä erittyi teurasjätettä sisältävillä dieeteillä enemmän kuin soijarouhedieeteillä, mutta urea-N erityksessä ei eroa esiintynyt. Tuoresäilöttyä teurasjätettä saaneet siat kasvoivat huonommin kuin soijarouhe dieeteillä olleet siat, mikä todennäköisesti johtui pienemmästä lysiinin saannista. Kasvatuskokeessa (226 lihasikaa) vilja-tiiviste -ruokintaa verrattiin ruokintaan, jossa osa tiivisteestä korvattiin tuoresäilötyllä teurasjätteellä. Tuoresäilötyn teurasjätteen osuus oli 0,20 rehun kuiva-aineesta. Sikojen kasvussa, rehun kulutuksessa ja rehun hyväksikäytössä ei ollut eroja ruokintojen välillä. Teurastappioprosentti oli suurempi vilja-tiiviste ruokinnalla, mutta silavan paksuudessa sekä longissimus dorsi -lihaksen kemiallisessa koostumuksessa ja aistinvaraisessa laadussa ei ollut eroja ruokintojen välillä.

The present study was conducted in order to evaluate the use of slaughter offal preserved by lactic acid fermentation in pig diets. Offal was first ground, autoclaved, and mixed with 70 kg sugar beet molasses per 1000 kg. After that it was inoculated with 2x105 lactic acid bacteria/g and incubated at 35 °C for three days. The final pH of the fermented product was 3.80. The ensiled slaughter offal (ESO) contained 239 g dry matter (DM)/kg, and 319 g crude protein (CP) and 403 g crude fat (CF)/kg DM. CP contained 47 g lysine, 33 g threonine, 16 g methionine, and 8 g cystine/kg. A digestibility and nitrogen (N) balance assay was conducted with eight barrows using a 2x4 factorial arrangement in a 8x4 cyclic change-over design. The factors were protein source and protein level. Barley-based diets were supplemented with increasing levels (0, 20, 40, and 60 g CP/kg) of ESO or soyabean meal (SBM). Increasing the protein supply led to a linear increase in the digestibility of CP (p<0.001) and a quadratic increase in the digestibility of CF (p<0.001). The apparent digestibility of organic matter, CP, and CF calculated by the regression method was 0.811, 0.898, and 0.789 for ESO and 0.849, 0.867, and 0.731 for SBM, respectively. N retention increased linearly with increasing protein supply (p<0.001), but no significant differences were observed between protein sources. Although the amount of N excreted in urine was higher (p<0.05) for ESO- than SBM- supplemented diets, there were no significant differences in urea-N excretion between protein sources. The daily weight gain increased linearly with increasing protein supplementation (p<0.001) and was higher for SBM- than for ESO-supplemented diets (p<0.05). A growth trial was conducted with 216 pigs using a randomized complete block design. No significant differences were observed in growth performance, feed consumption, or feed conversion rate between the control diet and the test diet. ESO provided 0.20 of DM and 0.22 of feed units of the test diet. Carcass weight and thickness of both back and side fat were similar on both treatments (p>0.05), whereas dressino percentage was higher in pigs fed the test diet (p<0.01). No significant differences were found in the chemical composition or organoleptic scores of the longissimus dorsi muscle between the treatments.