Kansallisen pohjoisen tuen vuosien 2021–2025 vaikutusten arviointi

Tässä arvioinnissa on tarkasteltu pohjoisen tuen vaikutuksia maatalouden tuotantoon, rakenteeseen, alueelliseen kohdentumiseen, maatilojen talouteen, maaseutualueiden elinvoimaisuuteen sekä ympäristön tilaan vuosina 2021–2025. Arvioinnin lähtökohtana on ollut EU:n liittymissopimuksen artiklaan 142 perustuva tukijärjestelmä sekä siihen liittyvä velvoite tarkastella tuen vaikutuksia pohjoisten alueiden maatalouden kehitykseen Tulosten perusteella pohjoinen tuki on keskeinen tekijä maataloustuotannon jatkuvuuden turvaamisessa pohjoisilla alueilla. Tuki kohdistuu pääosin kotieläintuotantoon, erityisesti maidon- ja naudanlihantuotantoon, ja sen merkitys korostuu alueilla, joilla luonnonolosuhteet ovat tuotannolle haastavimmat. Monilla alueilla tuki muodostaa merkittävän osan maatilojen tulopohjasta, ja ilman sitä yrittäjätulo olisi keskimäärin selvästi heikompi tai negatiivinen. Maatalouden rakennemuutos on jatkunut koko maassa tilamäärien vähenemisenä ja tuotannon keskittymisenä, eikä pohjoinen tuki ole pysäyttänyt tätä kehitystä. Se on kuitenkin osaltaan hidastanut tuotannon alueellista supistumista erityisesti pohjoisilla alueilla. Alueellisesti tarkasteltuna tuen merkitys kasvaa pohjoiseen mentäessä, mikä näkyy korkeana tukiriippuvuutena erityisesti C2–C4-alueilla. Maaseutualueiden elinvoimaisuuden kehitys on ollut eriytynyttä. Pohjoisen tuen alueilla maataloudella on edelleen keskeinen rooli elinkeinorakenteessa ja aluetaloudessa, mutta alueiden kehitykseen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Maatalouden lisäksi tuotannon jalostus ja siihen liittyvät arvoketjut sijoittuvat merkittävältä osin pohjoisen tuen alueille. Ympäristövaikutusten osalta pohjoisen tuen vaikutukset ovat pääosin välillisiä ja liittyvät tuotantorakenteeseen. Kotieläintuotannon suuri osuus vaikuttaa ravinnekuormitukseen ja ilmastopäästöihin, mutta samalla nurmivaltaisuus ja alhaisempi eläintiheys tasapainottavat kuormitusta pinta-alaa kohden. Ravinnetaseet ovat useilla kotieläinvaltaisilla alueilla pienentyneet, mikä viittaa käytön tehostumiseen. Maatalousympäristöjen monimuotoisuutta kuvaava HNV-indikaattori on heikentynyt koko maassa, myös pohjoisen tuen alueella. Kehitykseen vaikuttavat kuitenkin useat tekijät, kuten muutokset maankäytössä, kotieläintaloudessa ja ympäristötoimenpiteisiin sitoutumisessa, eikä muutosta voida liittää yksiselitteisesti pohjoiseen tukeen. Samanaikaisesti merkittävä osa monimuotoisuutta tukevista ympäristösopimuksista kohdistuu pohjoisen tuen alueille. Kokonaisuutena pohjoinen tuki täyttää keskeisen tehtävänsä maataloustuotannon jatkuvuuden turvaajana pohjoisilla alueilla. Sen vaikutukset ulottuvat laajasti maatalouden rakenteeseen ja alueelliseen elinvoimaan, mutta se ei yksin pysäytä rakennemuutosta tai alueellista eriytymistä. Tuen vaikutuksia on siten tarkasteltava osana laajempaa maatalous-, maaseutu- ja aluepolitiikan kokonaisuutta.