Lyhytkestoisen metsälaidunnuksen aiheuttama vesistökuormitus

Abstract

Nautojen ympärivuotisen ulkokasvatuksen metsätarhoissa on todettu lisäävän typen ja fosforin pitoisuuksia maassa. Karkeilla mailla metsätarhat voivat kuormittaa myös pohjavesiä. Tohmajärven metsälaitumella tutkittiin lyhytkestoisen laidunnuksen aiheuttamaa vesistökuormitusta. Hietamaalle perustetulla metsälaitumella (3,3 ha) laidunsi 6 11 nautaa vasikoineen (7,2 13 ny) 5 10 vuorokautta vuosina 1994 2003. Metsälaitumen puronoroista sekä viereisestä ojasta otettiin sedimentti- ja vesinäytteitä. Ennen laiduntamista otettujen sedimenttien (6.7.1994) analyysituloksia verrattiin ensimmäisen laiduntamiskesän (14.9.1994) ja kokeen päättymisen (9.9.2003) jälkeen otettujen näytteiden tuloksiin. Vesinäytteet otettiin 8 kertaa vuosina 1994 1996 ja kerran vuonna 2003. Sedimenteistä määritettiin nitraatti- ja ammoniumtypen pitoisuudet sekä viljavuusfosfori. Vesistä analysoitiin helppoliukoisen fosforin, ammonium- ja nitraattitypen pitoisuudet sekä fekaalisten kolien tiheydet. Ojasedimenteissä helppoliukoisen fosforin (<20 mg/l), ammoniumtypen (<13 mg/l) ja nitraattitypen (<0,10 mg/l) pitoisuudet olivat melko pieniä ja vastasivat metsämaan pitoisuuksia. Jo ennen laidunnuksen aloittamista metsälaitumella virtaavan puron ja erityisesti sen vasemman haaran sedimenteistä mitattiin hieman suurempia fosforipitoisuuksia kuin muista näytteenottopaikoista. Ojavesien kokonaisfosforin pitoisuudet (<0,05 mg/l) ja kokonaistypen pitoisuudet (0,73 5,8 mg/l) olivat pieniä sekä ennen metsälaidunnusta että sen aikana. Pitoisuudet olivat yleensä samaa suuruusluokkaa kuin metsäalueiden valumavesissä. Ensimmäisen laiduntamiskesän jälkeen fekaalisia koleja oli 280 540 pmy / 100 ml ojavesissä ja 260 1200 pmy / 100 ml metsälaitumen norovesissä. Karja oli vuosittain vain noin viikon samalla metsälaitumella. Lehmille annettiin kivennäisiä, muuten ne käyttivät ravinnokseen metsälaitumen kasvillisuutta. Lyhytaikaisen laiduntamisen aiheuttama typpi- ja fosforikuormitus sekä hygieniavaikutukset ojaveteen ja -sedimentteihin todettiin vähäisiksi.