40 vuotta koskikunnostuksia Suomessa: Yhteenveto seurantatutkimuksista

Abstract

Maassamme on tehty elinympäristökunnostuksia jokien koskialueilla jo yli 40 vuoden ajan. Koskikunnostukset on toteutettu pääasiassa kalataloudellisesta näkökulmasta keskittyen lohikalojen poikasten elinympäristön parantamiseen. Tämä raportti on yhteenveto kotimaisesta koskikunnostuksia käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta sekä saatavilla olleista julkaistuista raporteista. Julkaistujen tietojen perusteella on pääteltävissä mm.:

Kunnostusten seurannoissa, erityisesti seuranta-asetelmien sisällöissä, on ollut puutteita. Kunnostusten vaikutuksien seuranta ei ole osa rutiininomaista hankkeiden toteutusta, vaan kattavaa seurantaa toimenpiteiden vaikutuksista on toteutettu lähinnä erillisissä tutkimushankkeissa.

Kunnostukset ovat lisänneet koskien rakenteellista monimuotoisuutta. Veden syvyydeltään, virrannopeudeltaan ja pohjan raekooltaan erilaisten habitaattien monimuotoisuus on laajentunut ja keskinäinen tilajärjestys on muuttunut mosaiikkimaisemmaksi. Kunnostetut alueet ovat samankaltaisia keskenään eri vesistöissä, ja ne eivät ainakaan vielä vastaa täysin luonnontilaisia koskialueita.

Kunnostuksissa koskien pohjakasvillisuus, erityisesti sammalten määrä, on vähentynyt. Sammaleet näyttäisivät palautuvan vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Palautuminen on nopeampaa, jos kunnostusten yhteydessä on kyetty säästämään sammalkasvustoja.

Kunnostusten seurauksena pienempien koskien orgaanisen aineksen pidätyskapasiteetti on parantunut. Erityisesti luonnonpuun lisääminen pidättää pohjaeläimistön energialähteenä käyttämää tärkeää lehtikariketta myös isommilla virtaamilla.

Koskien rakenteellisten ominaisuuksien kohentumisesta huolimatta kunnostettujen koskien pohjaeläimistön koostumus ei ole muuttunut merkitsevästi lähtötilanteeseen verrattuna. Syynä tähän voi olla kasvillisuuden, erityisesti vesisammalien, väheneminen kunnostusten yhteydessä ja niiden hidas palautuminen kunnostusten jälkeen. Myös selkärangattomien levittäytyminen kunnostetuille alueille voi olla hidasta. Valuma-alueella tapahtuneet muutokset ovat heikentäneet myös vesistöjen tilaa, jolloin kunnostettujen kohteiden lähettyvillä ei ole ´lajilähteitä`, mistä selkärangattomat voisivat kunnostetuille alueille levittäytyä.

Taimenen ja lohen kutualueiden rakentaminen koetaan keskeiseksi kunnostustoimeksi, mutta kutusoraikkojen sijoittamisesta koskialueille ei ole riittävästi tietoja. Suurimpina ongelmina ovat olleet soran huuhtoutuminen pois sijoituspaikasta ja soraikkojen sedimentoituminen.

Taimenen ja lohen poikaset ovat keskimäärin hyötyneet koskikunnostuksista, mutta eri jokien ja myös joen sisällä olevien koskikohteiden välillä esiintyy suurta vaihtelua varhaispoikasten tiheyksinä mitatussa kunnostusvasteessa. Kunnostusten vaikutuksesta kohdejokien taimen- ja lohismolttien määrään ei ole tehty kattavia selvityksiä.

Kalojen, erityisesti taimenen ja lohen, talvenaikaisesta habitaatin käytöstä tarvittaisiin lisää tutkimustietoa, mitä voitaisiin hyödyntää kunnostuksien suunnittelussa.

Kunnostusten jälkeen tehdyillä istutuksilla kunnostettuihin koskiin on aikaansaatu kohtuullisia kalatiheyksiä, mutta istutukset saattavat olla jopa haitallisia joen oman taimenkannan kehitykselle. Suositeltavaa olisi odottaa kunnostuksien jälkeen joitakin vuosia ja seurata luonnonpoikasten tiheyksien kehittymistä ennen istutuksiin ryhtymistä, jos kunnostettavalla alueella on jo ollut edes jonkinlaista omaa taimentuotantoa olemassa.

Koskikaloista kivisimppu näyttäisi myös hyötyvän kunnostuksista ja se voi vaikuttaa jossain määrin kesänvanhojen taimenen poikasten menestykseen.

Erilaiset toimijaryhmät (maa- ja metsätalouden harjoittajat, virkistys- ja harrastekäyttäjät) kokevat kunnostustoiminnan hyötyjä/haittoja omien intressiensä mukaisesti, mutta kokonaisuutena Suomessa koskikunnostukset ja virtavesien kunnostus laajemminkin nähdään mielekkäinä toimina.

Koskikunnostus on yksi palanen jokiekosysteemin toimintojen ja eliölajien menestymismahdollisuuksien kohentamisessa. Vesiekosysteemejä tulisi tarkastella kokonaisuuksina yhdessä niiden valuma-alueiden kanssa sen sijaan, että kunnostetaan ”palanen sieltä ja toinen täältä”. Kunnostuksilla voidaan saavuttaa kestävää ekologista vaikutusta vain, jos toimenpiteet osataan kohdistaa oikeisiin rajoittaviin tekijöihin. Kunnostuksissa tulisi varautua jo nyt myös ilmastonmuutoksesta juontuviin muutoksiin ekosysteemeissä.

Onnistunut kunnostaminen edellyttää yleensä useiden toimenpiteiden yhdistelmiä, eli samanaikaisesti koskikunnostusten kanssa tulisi tehostaa vesiensuojelua ja/tai säännellä kalastusta ja/tai palauttaa kalojen vaellusmahdollisuuksia.