Varhais- ja syysperunan laatu

Abstract

Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa selvitettiin vuosina 1995-97 varhaisperunan nostoajan ja typpilannoituksen (N) vaikutusta perunan kehitykseen, satoon sekä laatuun. Vertailussa olivat typpilannoitusmäärät 60 kg/ha ja 120 kg/ha sekä neljä nostoaikaa. Lajikkeet olivat varhais- ja syysperunat Timo ja Gloria sekä aikainen talviperuna Van Gogh. Lisäksi tutkittiin perunan laadun muutoksia, kun sato varastoitiin + 8 °C lämpötilassa noston jälkeen. Typpilannoitus ei nopeuttanut perunan taimettumista eikä kasvuston alkukehitystä. Myöhemmin 120 kg/ha N rehevöitti varsiston kasvua, lisäsi lehtipinta-alaa ja varsiston korkeutta. Kasvuston kehitykseltään aikaisin lajike oli Timo. Typpilannoitus lisäsi varhaisnoston satoa 0,0-3,0 t/ha. Sadoltaan aikaisin lajike oli Timo. Typpilannoitus vaikutti eniten syyssatoon, jonka sadonlisäys oli 3,5-9,2 t/ha. Timo ja Van Gogh antoivat parhaan syyssadon. Varhaissadon tärkkelyspitoisuus oli pieni, 8,4-9,3 %. Myös 120 kg/ha N pienensi varhaissadon tärkkelyspitoisuutta 0,1-1,0 %. Syyssadon tärkkelyspitoisuutta 120 kg/ha N suurensi vuosina 1995-96. Varhaissadon laatu oli vetinen ja maussa tuntui lievä makeus sekä varhaisperunalle tyypillinen aromi. Syksyllä mukulat olivat selvästi jauhoisia. 120 kg/ha N heikensi keittolaatua. 120 kg/ha N lisäsi perunoiden nitraattipitoisuutta. Nitraattipitoisuudet olivat suurimmat varhaissadossa, mutta eivät ylittäneet suurinta hyväksyttyä pitoisuutta 200 mg NO3/kg tuorepainossa. Mukuloiden pinnalle muodostuu haavasolukkoa kuoren hankaumien ja vioitusten suojaksi. Tumma solukko heikentää perunan laatua. Mukuloiden peseminen noston jälkeen nopeutti haavasolukon muodostumista. Kun mukulat säilytettiin + 8 °C lämpötilassa niiden ulkonäkö säilyi hyvänä noin kuuden vuorokauden ajan. Kuuden vuorokauden säilytys noston jälkeen heikensi lievästi perunan makua. Typpilannoitus ja lajike eivät vaikuttaneet perunan keittolaadun muutoksiin säilytyksen aikana. Perunan sokeripitoisuus oli suurin varhaissadossa ja pieneni voimakkaasti myöhempinä nostoajankohtina.

In 1995-1997, the Agricultural Research Centre of Finland carried out a series of experiments to determine the effects of nitrogen (N) fertilization for the yield and quality of early potato varieties at four harvest times. The experimental layout was a split-split-plot design with harvest time in main plots and nitrogen fertilization and varieties in the subplots. The nitrogen treatments were 60 and 120 kg/ha and the varieties tested were Timo, Gloria and Van Gogh. The harvest times were the first harvest 50-60 days after planting, the second harvest 60-70 days after planting, the third harvest 80-90 days after planting and the last harvest 100-110 days after planting. Application of 120 kg N/ha intensified the early development of canopy and increased leaf area and the height of the stands. Optimum canopy development was reached at the lower application level of nitrogen. At the first harvest the yield of all varieties with the higher nitrogen dose increased by 0.0-3.0 t/ha. The highest yielding variety was Timo. At the last harvest time, the higher nitrogen dose increased the yield by 3.5-9.2 t/ha. The highest yielding varieties were Timo and Van Gogh. The starch content of tubers was very low, 8.4-9.3 %, at the first harvest and the higher nitrogen rate reduced starch content by 0.1-1.0 %. The highest fertilizer rate resulted in the largest tuber size. First early harvest and nitrogen application affected the quality of the cooked potato by increasing the tendency to a soggy and soft texture. First harvest, cooked tubers had the strong potato flavour characteristic of new potatoes. After cooking darkening was only slightly affected by nitrogen level. The nitrate content in tubers increased significantly with the increasing level of nitrogen, from 31 ppm to 116 ppm. Harvest time affected on sugar content and the amount of reducing sugars in tubers, but nitrogen application did not change the sugar content of tubers.