Metsäpeuran palautusistutuksen sosiaalisten vaikutusten arviointi Seitsemisen kansallispuistossa ja lähiympäristössä

Abstract

Palautusistutuksilla pyritään ensisijaisesti turvaamaan villieläinkantoja, mutta samalla niillä on monenlaisia vaikutuksia istutusten kohdealueiden ihmisten elämään. Kainuun metsäpeurakanta on taantunut 2000-luvun alun huippuvuosista alle puoleen. Suomenselän 1979–1984 toteutetuista palautusistutuksista alkunsa saanut metsäpeurakanta on sen sijaan pysynyt vakaana. Metsähallitus on yhdessä Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa valmistellut vuodesta 2012 alkaen mahdollisia uusia metsäpeurojen palautusistutuksia Suomen metsäpeurakannan turvaamiseksi. Palautusistutusten toteuttaminen varmistui Euroopan Unionin LIFE-rahoituksen järjestettyä kesällä 2016.

Maa- ja metsätalousministeriö päätti jo vuonna 2013 osana palautusistutusten suunnittelua toteuttaa sosiaalisten vaikutusten arvioinnin (SVA) mahdollisilla palautusalueilla. Arvioinnin tavoitteeksi tuli selvittää, millaisia vaikutuksia palautusistutuksella ennakoidaan olevan ja millainen merkitys niille mahdollisilla palautusalueilla annetaan. Riistapolitiikan kannalta olennaista oli, millaisen vastaanoton metsäpeura mahdollisesti saisi ja millaisia seikkoja olisi tarpeen huomioida palautusta toteutettaessa. Keväällä 2013 toteutettiin SVA metsäpeurafoorumissa Isojoella, Ilomantsissa sekä Pyhännällä. Tässä selvityksessä esitellään antia neljännestä SVA:sta, joka toteutettiin Seitsemisen kansallispuiston lähiympäristöä koskien (Ylöjärvi ja lähikunnat) marraskuussa 2016.

Arvioinnin keskeisin tulos on se, että metsäpeura otetaan palautuksen myötä Seitsemisen alueella vastaan pääosin hyvin positiivisesti. Positiiviset odotukset liittyivät niin siellä kuin muillakin aiemmin arvioiduilla kohdealueilla etenkin metsäpeurojen kohtaamisista syntyviin elämyksiin, metsäpeuraa hoitavan yhteisön imagon kohenemiseen, sekä uuden riistavaran syntymiseen tulevina vuosikymmeninä. Seitsemisen alueella korostui odotus metsäpeurasta luontomatkailun valttina. Merkittäviksi arvioitiin myös vaikutusodotukset liittyen siihen, millaiseksi metsäpeuran ja suurpetojen suhde alueella kehittyy.

Metsäpeurojen läsnäoloon liittyvät ajattelutavat yhdistivät ihmisiä Seitsemisen alueella kuten muillakin aiemmin arvioiduilla alueilla monelta osin heidän edustamistaan intressitaustoista riippumatta. Yleisin Seitsemisen SVA:iin osallistuneiden ihmisten jakama ajattelutapa korosti palautuksen suurta merkitystä matkailuelinkeinoille ja elämyksille, sekä myös monimuotoisuuden sekä lajin arvostuksen kasvua. Tilastollisesti merkitseviä eroja Seitsemisen foorumin osallistujien ajattelutapojen välille syntyi muun muassa siitä, mikä merkitys alueen monimuotoisuudelle palautusistutuksesta on.

Seitsemisen SVA:aan osallistuneiden henkilöiden ilmaisema lähtökohtainen osallistumishalu palautuksen toteuttamiseen ei poikennut aiemmin toteutettujen SVA:iden tasosta. Se poikkesi kuitenkin aiemmista tilastollisesti siinä, että osallistujat olivat vähemmän valmiita mukanaoloon eläinten silmälläpidossa, vahinkojen ennaltaehkäisyssä sekä tarhavaiheen ruokinnassa. Tuloksia tulkitessa on hyvä huomioida se, että SVA:eihin kutsutut ja osallistuneet henkilöt ovat Isojoella aiemmin toteutetun katoanalyysin mukaan hieman halukkaampia osallistumaan palauttamisen toteuttamiseen kuin arviointiin osallistumaan kutsutut, mutta siitä poisjääneet henkilöt.