Lietelannan levitysajan ja -tavan sekä ilmastuksen vaikutus säilörehusadon määrään ja laatuun

Abstract

Maatalouden tutkimuskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa (64°41'N, 25°07'E) tehtiin vuosina 1992 ja 1993 säilörehunurmen lietelannoituskoe, jossa nurmelle levitettiin haja- ja letkulevittimellä ilmastettua ja tuoretta naudan lietelantaa. Liete- ja kontrollikäsittelynä ollutta väkilantaa levitettiin nurmen ensimmäiselle ja toiselle sadolle. Lietelannan määrä oli 80 N kg ha-1 molemmilla kerroilla. Lietelannoitus tuotti suuremman sadon, kun levitys tehtiin vasta toiselle sadolle. Säilörehunurmen lannoitustapa ei vaikuttanut merkittävästi nurmisadon määrään eikä kasvustoista pyöröpaaleihin korjatun säilörehun kemialliseen koostumukseen tai säilönnälliseen laatuun. Lietelannoitus kuitenkin heikensi säilörehujen hygieenistä laatua kasvattamalla rehujen voihappoitiöpitoisuutta.

Aerated or non-aerated cattle slurries were spread on grassland by broadcast or band spreading techniques at the North Ostrobothnia Research Station (64o41'N, 25o07'E) in 1992 and 1993. Slurries or a mineral fertiliser (NPK) as control were applied to give soluble N 80 kg ha-1 to the first cut and second-cut forage. The fertiliser value of slurry was better when slurry was spread before the second cut. There were no differences in dry matter yield. Differences in the fermentation quality between silages were small, with no effects on silage intake. The hygienic quality of silages harvested from slurry-dressed swards was poorer due to the increased number of Clostridium spores in the silage.