Finnish agriculture in European integration: A firm level approach

Abstract

Mahdollisen EY-jäsenyyden ja yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) soveltamisen vaikutus Suomen maatalouden toimintaedellytyksiin olisi huomattava. Näin olisi siitä huolimatta, että EY:n maatalouspolitiikan keskeiset tavoitteet ja keinot ovat melko samankaltaisia kuin Suomen maatalouspolitiikassa. Maataloustuotannon edellytykset ovat Suomessa paljon huonommat kuin EY:n tärkeimmissä tuottajamaissa. Keskeinen haittatekijä on maamme maantieteellisen sijainnin aiheuttama heikko tuottavuus, mikä ilmenee ensisijaisesti käytettyjen tuotantopanosten määrään nähden alhaisina hehtaarisatoina. Tällöin viljan yksikkökustannukset ovat korkeammat kuin EY:ssä, mikä kertautuu kotieläintuotantoon korkeina rehun hintoina. EY-jäsenyyden keskeisin vaikutus maatilatasolla olisi tuottajahintojen muutos. Se merkitsisi huomattavaa pudotusta vallitsevasta suomalaisesta hintatasosta. EY-jäsenyys vaikuttaisi välittömästi myös eräiden maatalouden tuotantopanosten hintoihin ja sitä kautta maatalouden kustannuksiin. Alhaisemmat tuote- ja panoshinnat merkitsisivät muutosta panosten käytön optimiin. Tuotehintojen aleneminen aiheuttaisi ongelmia erityisesti velkaantuneille usein tilaa voimakkaasti kehittäneille tuottajille. Vaikka tuotot ja kustannukset alenisivat tasasuhteisestikin, maatilan oma rahoitustulo pienenisi. Maatilojen sopeutuminen tuotehintojen alentumiseen ja sen kautta määräytyvä Suomen maatalouden laajuus riippuisi paljolti tuotantokustannusten ja maatalouden rakenteen muutoksista. En' tuotantosuuntien sopeutumiskyky on hyvin erilainen. Rehun hinnan lasku alentaa kotieläintuotannon kustannuksia, kun taas kasvintuotannossa kustannussäästöt jäävät vähäisemmiksi. Tuotantoyksikköjen koon kasvattamisella voidaan saavuttaa mittakaavaetuja alenevien yksikkökustannusten muodossa.

European integration and the possible application of the Common Agricultural Policy, CAP, will substantially affect Finnish agriculture. Although the major principles and means of the CAP and the Finnish agricultural policy are quite similar, Finnish agriculture would face fundamental adjustment needs primarily due to the high level of domestic prices and costs. The key factor in the adaptation process would be the overall structural adjustment in terms of production costs, development of farm size, internal and external comparative advantage, and regional reallocation of resources. The length of run analysis, especially w.r.t. to capital requirements, is decisive. Major disadvantages of the Finnish agriculture are unfavourable climate and farm structure. The study indicates that cereal production in particular suffers from the disadvantages through high unit costs of production. Milk production has better capabilities to adjust in European integration, but not without problems, either.