Kasvuun vaikuttavat tekijät kuivan kankaan männiköissä Satakunnassa

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin 32 karun kasvupaikan männikön kasvua ja siinä tapahtuneita muutoksia Satakunnassa. Useimmat männiköt luokiteltiin jäkälätyypeiksi, mutta puuston perusteella niiden puuntuotoskyky oli tätä parempi ja vastasi vähintään kanervatyypin tuotoskykyä.Kasvun vuotuista vaihtelua tutkittiin puiden sädekasvun perusteella laadituilla vuosilusto-indekseillä. Hämeen- ja Pohjankankaan mäntyjen kasvun vaihtelu vuodesta toiseen riippui kuluvan ja kahden edellisen vuoden kesäkuun sademääristä. Riippuvuus oli olemassa eri jaksoina ja myös muualla sijaitsevassa saman kasvupaikkatyypin metsikössä. Kasvun riippuvuus sateisuudesta oli vähentynyt hiukan puiden varttuessa isommiksi. Mäntypistiäisten tuhot näkyivät merkittävinä kasvutappioina erityisesti 1960-luvulla, jolloin kasvu oli noin puolet pitkän ajan keskiarvosta. Säkylänharjulla ja Harjavallassa sateen merkitys kasvutekijänä ei ollut yhtä selvä ja hyönteisten aiheuttamat kasvutappiot olivat pienemmät kuin muilla karuilla kankailla.Säkylänharjun ja Harjavallan männiköiden kasvussa tapahtuneita muutoksia tutkittiin tarkemmin käyttäen Hämeen- ja Pohjankankaan kasvutietoja vertailuaineistona sekä huomioimalla sateen merkitystä kasvutekijänä. Harjavallan tehtaiden ympäristössä kasvu oli kääntynyt selkeään laskuun 1970-luvun aikana ollen enää noin viidennes vertailuna käytetyn mallin kasvuennusteesta 1990-luvlle tultaessa. 1960-luvulla sädekasvu oli vertailutasoa parempaa sekä Harjavallassa että Säkylänharjulla. Hämeen- ja Pohjankankaiden männiköissä on todettu kohonneita teollisuuspäästöistä johtuvia raskasmetallipitoisuuksia. Kasvuun tämä ei ole vaikuttanut, joten alueet sopivat edelleen luontaisten kasvutekijöiden ja puiden kasvun välisten tutkimusten tekemiseen. Vuosilustoihin sisältyvä ilmastosignaali on karuilla kasvupaikoilla melko voimakas, kun taas muilla boreaalisen vyöhykkeen kasvupaikkatyypeillä kasvuun vaikuttavia ilmastotekijöitä on vaikeaa tunnistaa. Hyönteisten joukkoesiintymät ovat ilmesesti myös sidottu ilmastoon. Näistä syistä Hämeen- ja Pohjankankaan männiköitä tulisi hyödyntää nykyistä enemmän ilmastomuutoksiin liittyvissä tutkimuksissa.