Kestävä lehmä. Lypsylehmien poiston syyt ja kestävyyden taloudellinen merkitys

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa informaatiota, jonka avulla karjanhoidon kehittäminen, lypsylehmien jalostustyö ja tulevat tutkimuspanostukset voidaan kohdistaa lehmien käyttöiän kannalta keskeisimpiin ongelmiin. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa selvitettiin lypsylehmien todelliset poiston syyt sekä kehitettiin mallit poistopäätöksen teon tueksi. Eläinten jalostustavoitteen ja kokonaisjalostusarvoindeksin kehittämiseksi laskettiin lypsykarjan eri ominaisuuksien ja tuotantoiän taloudelliset arvot. Lisäksi kartoitettiin mahdollisuus ennustaa sonnien tyttärien tuotantoikää muiden ominaisuuksien jalostusarvoilla. Vapaaehtoisten poistojen osuus oli hieman alle puolet ja pakollisten vastaavasti hieman yli puolet kaikista poistoista. Utaretulehdus ja hedelmällisyysongelmat olivat lypsylehmien yleisimmät poiston syyt. Siksi niihin kohdistuvat toimenpiteet sekä karjatason ratkaisuissa että valtakunnallisissa jalostusohjelmissa ovat keskeisiä keinoja kestävyyden parantamiseksi. Vapaaehtoinen poistaminen osoittaa, että lehmien tuotantoikää on mahdollista nostaa ja siten alentaa uudistuskustannusta, joka muodostaa lähes neljänneksen maidontuotannon muuttuvista kustannuksista. Yksittäisten lehmien poistopäätös riippuu sekä eläimen iästä, terveydestä, hedelmällisyydestä että tuotoksesta. Yksilöiden kokonaistaloudellisuutta kuvaamaan kehitettiin bio- ekonominen simulointimalli, joka mahdollistaa erilaisten toimintavaihtoehtojen vertailun. Laskentaesimerkit osoittivat, että uudistusprosentin lasku ja tuotoksen kasvu parantavat taloudellista lopputulosta ja ettei yksittäinen poikimavälin pidentyminen aiheuta pitkällä aikavälillä isoa menetystä. Dynaamisen karjamallin tulokset osoittivat, että uudistusnopeus ja poikimisten ajoittumien vaikuttavat merkittävästi nuorkarjapaikkojen tarpeeseen ja siten joko navetan investointikustannukseen tai tietyn kokoisen navetan maidontuotantopotentiaaliin. Optimaalisella uudistuspolitiikalla lehmien keskimääräiseksi karjassa pitoajaksi muodostui vajaat viisi lypsykautta. joka on noin kaksi lypsykautta nykyistä enemmän. Keskiarvo syntyi pakollisista poistoista ja tuotostasoltaan heikoimpien lehmien vapaaehtoisista poistoista. Karjan keskituottoisten lehmien optimaaliseen uudistusnopeuteen vaikuttaa muun muassa uudistushiehon hinta. Parhaat lehmät kannattaa pitää karjassa mahdollisimman pitkään, vaikka sairauksista aiheutuvat kustannukset ja tuoton menetykset lisääntyvätkin iän myötä. Lypsylehmien ominaisuuksista rasvatuotos sai kaikkein korkeimman taloudellisen arvon. Holstein-friisiläisrodulla maitotuotoksen ja tuotantoiän arvot olivat rasvatuotoksen kanssa samaa suuruusluokkaa. Terveysominaisuuksista utaretulehdushoidot nousivat tärkeimmäksi soluluvun ollessa toiseksi tärkein. Sonnien kestävyysindeksin ennustemallissa utaretulehdushoidot, tyhjäkausi, utareen muoto ja muut hoidot osoittautuivat tärkeimmiksi selittäviksi ominaisuuksiksi. Siten terveys- ja lisääntymisominaisuuksien painotus eläinten nykyisessä kokonaisjalostusarvossa osoittautui perustelluksi.

Understanding optimal replacement practices is essential in dairy management and when deciding the best breeding goal for the national selection program. The objectives of this project were to recognise the main problems leading into premature culling of dairy cows and to estimate the costs of undesired disposals. The project started by assessing actual culling reasons and by building simulation and dynamic optimisation models to assist in culling decisions. To evaluate the current breeding goal, economic weights were calculated for the main traits and herd life of dairy cows. Moreover, the predictive values of individual traits for the breeding value of longevity were estimated. The most common culling reasons were udder diseases and fertility problems. This suggests that the average age at culling could be increased if these problems were addressed in both daily herd management and in national breeding programs. Less than a half of the disposals were considered voluntary. Since voluntary disposals do exist, the average disposal age can be increased. This would reduce replacement costs, which were estimated to constitute almost one quarter of the variable costs of milk production. Each individual culling decision depends on the age, health, reproductive status and production capacity of the cow. To compare the effects of different management policies on the economic performance of a herd, we compiled a bioeconomic simulation model and a model for calculating the facility requirements for young cattle. In the long-run, the key elements in improving profitability were an increase in the production level and a reduction in the replacement rate. A single lengthened calving interval had only a minor effect on the profit. A high replacement rate and a short calving period significantly increase the facility requirements for replacement animals. According to an optimal replacement policy, the average number of parities was almost five, i.e., around two parities more than under the current practice. This result emerged from the number of involuntary disposals and the intentional culling of less productive cows. Within herds, the optimal culling age of a cow of an average value depends, inter alia, on the price of a replacement heifer. In any case, the best cows should be kept in herds as long as possible, even though their profitability were reduced in later parities due to increasing diseases. For dairy cows, the highest economic value of individual traits in the breeding goal was estimated for fat production. For the Holstein-Friesians, the economic values for liquid milk and herd life were at the same level with fat production. Among health traits, udder health had the highest economic value, the milk somatic cell count being the second highest. In predicting the breeding value of longevity for bulls, the most important traits were udder health, days open, udder conformation and breeding value for general health (other than mastitis or fertility). This suggests that the high weights for health and reproduction in the current Total Merit Index for bulls are justified.