Kiinteistörakennetta kehittämällä kestävyyttä viljelyyn : KIVAPELTO-hankkeen loppuraportti

Maatalouden rakennekehitys on muokannut maatilojen toimintaympäristöä jo vuosikymmenien ajan. Tuotannosta luopuvien tilojen peltoja vapautuu jatkavien tilojen käyttöön, jotka pyrkivät viljelemään suurempaa peltoalaa korkeammalla tuottavuudella, hyödyntäen tehokkaampaa kalustoa ja osaamista. Vapautuminen ei kuitenkaan tapahdu alueellisesti tasaisesti, saati ajallisesti juuri oikealla hetkellä kehittyvien tilojen tarpeisiin nähden. Pahimmillaan rakennekehitys johtaa tilusrakenteen heikkenemiseen, joka haittaa tuottavuuden kasvattamista ja aiheuttaa ylimääräisiä päästöjä. Suomen peltolohkojen rakenne on maantieteellisistä ja historiallisista syistä johtuen pirstaleinen ja lohkokoko yleisesti ottaen pieni. Rakennekehitystä tapahtuu koko maassa, mutta alueellisia eroja kehityksessä on olemassa eri puolilla Suomea. Tilamäärän vähenemisen paine on suurinta Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa peltoja vapautuu yhä harvempien jatkavien tilojen käyttöön. Peltojen tilusrakenteen heikentyminen, jolla tarkoitetaan välimatkojen pitenemistä ja lohkojen sirpaleista sijaintia suhteessa toisiinsa ja tilakeskukseen nähden, onkin tunnistettu yhdeksi tärkeäksi kehittämiskohteeksi koko maataloussektorin tuottavuuden parantamiseksi. Tässä raportissa esitetään suomenkielinen tiivistelmä eräiden EU-maiden maatalousmaan hankintaan ja vuokraukseen liittyvää säätelyä kartoittaneesta raportista. Edellä mainittu sääntely on Suomessa eräs Euroopan liberaaleimmista, kun monissa maissa sääntelyn avulla pyritään suosimaan esimerkiksi maakaupoissa naapureita tai peltoa aiemmin vuokranneita tiloja. Selvityksessä tosin kävi ilmi, että sääntelyä pyritään usein myös kiertämään. Raportissa esitellään myös tulokset tutkimuksesta, jossa selvitettiin peltojen koon vaikutusta tuotannon tehokkuuteen nykyaikaisilla työkoneilla ja vertailtiin tuloksia aiemmin tehtyyn tutkimukseen. Tulokset osoittavat, että teknologista kehitystä on tapahtunut ja pienestä lohkokoosta aiheutuva haitta on suurempi kuin aiemmin on arvioitu, tai kääntäen, suuremmasta lohkokoosta aiheutuva hyöty on suurempi kuin aiemmin on arvioitu. Myös empiirinen tarkastelu peruslohkojen jakamisesta kasvulohkoihin tukee väitettä, että viljelijät pyrkivät entistä enemmän maksimoimaan lohkojen kokoa. Raportissa esitetään myös katsaus CAP-2027 vaikutuksiin peltomarkkinoiden näkökulmasta. Suuria vaikutuksia ei ole odotettavissa, mutta paikallisesti esimerkiksi ravinteiden käytön ohjauksen muutos voi aiheuttaa pellon kysynnän kasvua. Viimeisenä raportissa esitetään suuntaa antava analyysi siitä, kuinka paljon maatalousmaasta on hallinnassa tiloilla, jotka eivät usean vuoden tarkastelujaksolla ole tuottaneet maatalouden tuotteita myyntiin. Analyysin perusteella pellosta noin 1,7–3,5 % on tämän tyyppisillä tiloilla, mutta tilamäärästä osuus on hieman suurempi 7–13 %, koska kyseiset tilat ovat yleensä keskimääräistä pienempiä.