Osallistuva suunnittelu maatalouden ympäristöpolitiikassa : Viljelijöiden näkemyksiä osallistumisesta, vaikuttamismahdollisuuksista ja ympäristönhoidosta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli suunnitteluteoreettisen kirjallisuuden ja kahden esimerkkihankkeen avulla etsiä sellaisia hyviä osallistumiskäytäntöjä, jotka olisivat sovellettavissa myös maatalouspolitiikan sektorilla. Postikyselyn avulla kartoitettiin viljelijöiden näkemyksiä löydetyistä hyvistä käytännöistä sekä laajemminkin osallistumisesta ja vaikuttamismahdollisuuksista maatalouspoliittisessa päätöksenteossa. Tämän lisäksi selvitettiin viljelijöiden näkemyksiä eri keinoista toteuttaa maatalouden ympäristöohjausta. Tarkasteltaessa viljelijöiden näkemyksiä osallistumisesta nousi selvästi esiin, että viljelijät haluavat paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaa elinkeinoaan koskevaan päätöksentekoon. Vastaajista ainoastaan hieman yli 10 % oli tyytyväisiä nykyisiin osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tulos on merkittävä siitäkin näkökulmasta, että yli 90 % vastaajista piti osallistumista tärkeänä ja 80 % haluaisi osallistua nykyistä enemmän maataloutta koskevaan päätöksentekoon. Yhteistyön ja paikallisuuden merkitys korostui tarkasteltaessa sekä viljelijöiden vaikutusmahdollisuuksia että mielekkäitä tapoja toteuttaa ympäristönhoitotoimia. Viljelijöiden välinen yhteistyö nähtiin taloudellisesti ja sosiaalisesti erittäin tärkeänä. Viljelijät hyötyvät yhteistyöstä säästettyjen kustannusten kautta, minkä lisäksi se edesauttaa innovaatioiden leviämistä ja eri osapuolten oppimista. Yhteistyön avulla myös saavutetaan luottamuksen ja vastavuoroisuuden ilmapiiri, joka puolestaan lisää yhteisöllisyyttä. Kysyttäessä viljelijöiltä heidän näkemyksiään erityyppisistä tavoista toteuttaa maatalouden ympäristöohjausta, parhaimpina nähtiin vapaaehtoiset kylätason yhteistyöprojektit. Tutkimuksessa nousi esiin, että osallistuville toimintatavoille on kysyntää poliittisen tason lisäksi myös toimijatasolla. Vaikka osallistumisen merkitystä korostetaan eri tasoilla, käytännössä viljelijöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet eivät ole lisääntyneet. Maatalouspolitiikan painopistettä tulisikin siirtää lähemmäs toimijoita, paikallistasolle. Tällöin voitaisiin ottaa paremmin huomioon niin valtakunnalliset kuin paikallisetkin maa-talous- ja ympäristöpoliittiset tavoitteet.

The new operating environment presents new challenges for agricultural policy, in response to which new kinds of working practices must be developed. The purpose of this study was to find new kinds of participatory and bottom-up working practices. The basis of the analysis is a theoretical framework of participatory planning applied to the analysis of two cases, in which good practices are searched. Farmers' views on those good practices, as well as, on participation and influence on decisionmaking in general are then examined with a mail survey. Farmers' views on voluntary cooperative environmental agreements as instruments of agrienvironmental policy were also looked for. According to the survey, in addition to the political level, there are pressures for more participatory approaches also at the actor level. Farmers want better opportunities to participate and influence decisions that affect their own livelihood. In comparison of opportunities to influence local decision-making, on one hand, and agricultural matters, on the other hand, the difference is considerable. Nearly 40 per cent of respondents felt that they could influence local decision-making, and only slightly over ten per cent were of the opinion that farmers could influence decision-making regarding to agricultural policy. This result is significant, in that over 90 per cent of respondents considered that farmers' participation is important, and 80 per cent wanted to get more involved in agricultural decision-making. The co-operation and local perspective were considered to be very important from the viewpoint of both participatory decision-making and environmental policy implementation. Farmers benefit from co-operation between farmers through cost-savings, and it also promotes the spread of innovations and learning among the various parties. Co-operation fosters an atmosphere of trust and reciprocity, which in turn increases the sense of community. Farmers feel that co-operation can improve their chances of exerting an influence on decision-making. When the different instruments of agri-environmental policy were explored the co-operation and local involvement were also identified as key factors. The best type of working practice, according to the farmers, is a voluntary joint village project, where farmers co-operate. If matters are decided at the local level, the respondents presume that farmers' opportunities to influence both their own livelihood and decision-making regarding to their local environment will improve significantly.