Kirjallisuuskatsaus lohensukuisten kalojen kasvatuksen ympäristövaikutuksista

Abstract

Tämä raportti koskee kirjallisuuskatsausta lohensukuisten kalalajien ympäristövaikutustarkasteluista, joka liittyy Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen, Riista- ja kalantutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemään tutkimukseen Suomen kalankasvatuksen elinkaaritarkastelun päivittäminen . Suomessa kirjolohen tuotanto oli vuonna 2010 11 0000 tonnia. Yhteensä kirjolohta, lohta ja niille lähisukuisia lajeja kasvatettiin vuonna 2008 maailmassa 2 000 000 tonnia. Elinkaariarviointeja lohen ja kirjolohenkasvatuksesta on tehty mm. Norjassa, Tanskassa, Ranskassa, Kanadassa ja Isossa Britanniassa. Tässä raportissa käsitellään koko kasvatetun kirjolohen, lohen ja lähisukuisten lajien tuotantoketjun ympäristövaikutuksia. Tähän kuuluvat rehun raaka-aineiden, kuten kalaöljyn, kalajauhon, vehnän, maissin ja teurassivutuotannon ympäristövaikutukset sekä rehun tuotannon, kasvatustoiminnan. poikaskasvatuksen ja pakkausten tuotannon ympäristövaikutukset. Erityistä huomiota raportissa kiinnitettiin tutkittujen kalatuotteiden hiilijalanjälkiin, rehukertoimeen, joka kuvaa kalalle syötetyn rehun määrän suhdetta lisäkasvuun sekä rehevöittäviin kuormituksiin. Tutkimukseen kerätyn aineiston mukaan rehukertoimen suuruudella oli jonkin verran maantieteellistä vaihtelua. Alhaisimmat rehukertoimet olivat jopa 0,8 tienoilla, kun taas Kanadasta ilmoitettiin vuosituhannen vaihteessa rehukertoimeksi 1,7-2,2. Rehun valmistuksen energiankulutuksissa oli suurta vaihtelua, ja myös reseptit olivat erilaisia. Kanadassa käytettiin rehuna myös eläinperäisiä teurassivutuotteita, kun taas Euroopassa kaikki raaka-aineet olivat kala- tai eläinperäisiä. Kalajauhon osuus oli yli 30 %, usein lähes 40 %. Kalajauhon ja kalaöljyn saannissa oli myös vaihtelua, kalalajista riippuen kalajauhoa saadaan kalastetusta kalaraaka-aineesta 21-24 % ja kalaöljyä 3-13 %. Kasvatettujen lohikalojen hiilijalanjälki vaihteli suuresti ollen pääosin välillä 1,6 -2,8 kg CO2-ekvivalenttia suhteessa tonniin tuotettua kalaa. Rehevöittävistä päästöistä ilmoitettiin myös erilaisia tuloksia, vaihteluväli oli 20-75 kgPO4-ekvivalenttia suhteessa tonniin tuotettua kalaa. Suomessa kalankasvatukseen liitetään usein merkittävimpänä ympäristövaikutuksena vesien rehevöityminen. Hiilijalanjäljestä pääosa aiheutui rehun tuotantoketjusta, kun taas rehevöittävistä päästöistä suurin osa syntyi kasvatustoiminnasta. Happamoittavista päästöistä pääosa aiheutui myös rehun tuotantoketjusta. Muita erilaisissa tutkimuksissa tutkittuja ympäristövaikutusluokkia olivat mm. energian ja luonnonvarojen kulutus, limoittumisenestoaineiden (antifouling) käytöstä aiheutuvat toksisten yhdisteiden päästöt vesiin ja siitä aiheutuvat ekotoksiset vaikutukset, antibioottien käytöstä aiheutuva bakteerien antibioottiresistenssin kasvaminen, maisemavaikutukset ja karkulaisten kautta vaikutukset tautien leviämiseen luonnonkalakantoihin ja vaikutukset luonnonkalakantojen perimään. Lisäksi Kanadassa on tutkittu kalastettujen ja kasvatettujen lohien ekologista jalanjälkeä vesi- ja maaekosysteemissä ja vertailtu myös erilaisten kasvatustekniikoiden, kuten kiertovesilaitoksen, perinteisen verkkoallaslaitoksen ja läpivirtauslaitoksen ympäristövaikutuksia.