Kalataloustarkkailuiden tilastollinen voima : Esimerkkitarkasteluja koekalastusaineistojen riittävyydestä johtopäätösten tekemiseen

Abstract

Kalataloustarkkailuissa kerätään aineistoa hyvin yleisesti koekalastuksilla, joiden perusteella pyritään arvioimaan, onko ympäristö- tai vesitalousluvan nojalla toteutettu hanke aiheuttanut kalataloudellisia vaikutuksia. Arvio perustuu yleensä saalismäärien kehitykseen (trendi) tai eroihin vaikutus- ja vertailualueen välillä. Mahdollinen muutos voidaan todeta luotettavasti vain, jos aineistossa havaittu trendi tai ero on tilastollisesti merkitsevä. Tilastollisesti merkitsevien tulosten havaitsemisen edellytyksenä on puolestaan riittävän suuri aineisto. Tässä raportissa esitetään esimerkkien avulla arvioita tyypillisissä tarkkailuissa kerättävien aineistojen riittävyydestä. Tilastollisen merkitsevyyden arviointiin käytettävän testin voima (todennäköisyys merkitsevän tuloksen löytämiselle) riippuu vaikutuksen suuruudesta. Aineiston riittävyyden arvioimiseksi on siis ensin määritettävä, kuinka suuri vaikutus katsotaan merkittäväksi ja kuinka suurella voimalla tällainen muutos olisi havaittava. Tämän raportin päätuloksena esitellään voimakäyriä, jotka kuvaavat vaikutuksen suuruuden ja testin voiman välistä yhteyttä. Käyrät laskettiin suurelle määrälle erilaisia mahdollisia tarkkailuasetelmia eli suunnitelmia siitä, kuinka usein, kuinka monessa paikassa ja kuinka suurilta alueilta kalastetaan, sekä siitä, miten kalakannan muutosta mitataan. Voimakäyrien laadinnassa käytettiin saalismäärien vaihtelun malleja, jotka perustuivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) seuranta-aineistoihin sekä koekalastusrekisteristä saatuihin tarkkailuaineistoihin. Verkkokoekalastusten osalta tarkasteltiin ensisijaisesti ahvensaaliita ja sähkökoekalastusten osalta kivisimppusaaliita. Useimmissa tarkastelluissa tilanteissa voimakäyrät saavuttivat yleisesti tavoitteena käytettävän 80 %:n tason vasta erittäin suurilla vaikutuksilla. Yleisesti käytetyillä tarkkailuasetelmilla ja -aineistoilla testin voima saattaa jäädä vaatimattomaksi, vaikka muutos tai ero olisi useita kymmeniäkin prosentteja. Suosittelemmekin nykyistä huolellisemmin harkitsemaan, kannattaako velvoitetarkkailuihin aina lähes automaattisesti sisällyttää koekalastuksia. Niitä käytettäessä asetelma tulisi laatia niin, että merkittävät vaikutukset pystyttäisiin havaitsemaan ainakin kohtalaisella voimalla. Sekä merkitsevyystestit että voima-analyysit perustuvat väistämättä varsin vahvoille oletuksille saalismäärien vaihtelua kuvaavista varianssi- ja korrelaatiorakenteista. Yksinkertaisimpia testejä käytettäessä joudutaan olettamaan, että varianssi on vakio ja korrelaatiot merkityksettömiä. Raportissa esitetään esimerkkejä siitä, että väärät oletukset voivat toisaalta johtaa epäluotettaviin merkitsevyysarvioihin ja toisaalta heikentää testin voimaa.