Alueellinen ilmastotyö maataloudessa

Tässä raportissa esitellään “Alueelliset ratkaisukeinot eloperäisten maatalousmaiden ilmastovaikutusten hillitsemisessä” (ARMI) -hankkeen tuloksista nousevia paikallis- ja aluetoimijoiden näkökulmia ja ratkaisuja maatalouden ilmastopäästöjen hillinnän edistämiseen ja turvepeltojen ilmastoystävälliseen käyttöön sekä maatalouden alueellisen ilmastotyön nykytilaa. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, kuinka hyvin maatalouden ja erityisesti turvepeltojen ilmastovaikutukset ja merkitys osana alueiden ilmastotoimia tunnistetaan alueellisissa ilmasto-ohjelmissa, tiekartoissa ja aluetason selvityksissä. Hankkeen tarkoituksena oli kuulla aluetoimijoiden näkökulmia ja tukea heitä ilmastotoimien toteuttamisessa EU:n yhteisen maatalouspolitiikkaohjauksen (CAP) ja valtakunnallisen tason toimenpiteiden rinnalla. Maatalouden alueellista ilmastotyötä tarkasteltiin kolmen aineiston kautta: 1) maakuntien ja kuntien ilmasto- ja muut strategiat, 2) paikallis- ja aluetoimijoiden valtakunnallinen kyselytutkimus ja 3) aluetoimijoiden työpajat. Vaikka maatalous onkin mukana kaikissa maakunnallisissa ilmastostrategioissa, sen käsittely jää usein hyvin yleiselle tasolle. Useimmin toistuvia maakunnallisia tavoitteita maatalouteen liittyvissä ilmastotoimissa olivat uusiutuvan energian tuotanto, ruokahävikin vähentäminen ja viljelijöiden koulutus. Muutamissa maakunnissa oli asetettu myös toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Maakunnallisissa ilmastostrategioissa tunnistettiin myös jossain määrin turvepeltoja koskevia kokonaisuuksia. Yleisimpiä tunnistettuja toimenpiteitä olivat turvemaiden raivauksesta luopuminen ja turvepeltojen päästöjen vähentäminen viljelyteknisin keinoin (kasvilajivalinnat, muokkauksen vähentäminen). Myös tilusjärjestelyt tai metsittämistoimenpiteet nousivat esille. Turvepeltoja koskevia toimenpiteitä esitetään myös muissa maakunnallisissa strategioissa tai ohjelmissa, kuten maatalouden tai ruokasektorin toimialakohtaisissa strategioissa ja maaseudun kehittämisohjelmissa ja -suunnitelmissa. Näissä kirjaukset olivat tarkempia kuin kaikki sektorit käsittävissä ilmastostrategioissa. Kuntien ilmastotyö on edennyt vauhdikkaasti viime vuosina. Kuitenkin jopa tarkastelun kohteina olleissa, hyvin maatalous- ja turvepeltovaltaisissa Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Kainuun kunnissa maatalouden ilmastotavoitteita oli asetettu kunnalliseen strategiaan vain harvoin. Maakuntien 56 kunnasta maatalous mainittiin joka kolmannen kunnan ilmastostrategiassa. Osalla kunnista ei ollut ilmastostrategiaa vielä lainkaan. Turvepeltoihin keskittyviä tavoitteita tai toimenpiteitä oli asetettu vain muutamassa kunnassa. Kuntien tavoitteet ja toimenpiteet maatalouden osalta kohdistuivat usein kunnan hallinnassa oleviin kokonaisuuksiin, kuten ruokapalveluhankintojen ohjaamiseen tukemaan kasvis- ja lähiruoan tuotantoa sekä ruokahävikin vähentämiseen. Utajärven, Lapinlahden ja Suomussalmen kuntien strategioissa tuotiin esille myös viljelytekniikkaan, lannoitukseen ja metsittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Aluetoimijoiden kyselyvastauksissa nousi esille erityisesti resursseihin sekä ulkoisiin tekijöihin liittyviä haasteita, jotka rajoittavat toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa maatalouden ilmastotyöhön. Alueviranomaiset kokivat haasteelliseksi vaikuttaa moneen maataloutta koskevaan haasteeseen, kuten heikkoon taloustilanteeseen. Alueellisten erityispiirteiden huomioiminen turvepeltoihin liittyvissä kysymyksissä koettiin erityisen keskeiseksi. Vastauksissa nousi esiin myös mahdollisuuksia ja keinoja, joilla voi vaikuttaa maatalouden ilmastopäästöjen hillintään paikallisesti ja alueellisesti. Tällaisina mainittiin muun muassa maatalouden ilmastotyön tukeminen erilaisilla hankkeilla, tilusjärjestelyt, yhteistyö ja vuorovaikutus sekä tiedonvälitys ja neuvonta. Taloudellisten ja hallinnollisten ohjauskeinojen kehittäminen nähtiin tärkeänä. Yleisesti maatalouden ilmastoviisas kehittäminen ja erityisesti turvepeltojen käyttöön liittyvät teemat todettiin aiheiksi, joihin liittyy edelleen haasteellisia ja osapuolten välillä ristiriitaisia tavoitteita. Työpajoissa haettiin erityisesti paikallisesti toimivia ratkaisuja turvepeltojen käyttöön. Ratkaisuiksi esitettiin erityisesti uusien toimenpiteiden jalkauttamiseen keskittyviä hankkeita. Maatalouden rakenne ja turvemaiden merkitys alueen maataloudelle ovat hyvin erilaisia eri maakunnissa. Tästä syystä aluetoiminnan kehittämisen ohella tarvitaan tarkempia, aluetason alkutuotannon toimintaympäristöön soveltuvia suunnitelmia ja ratkaisuja turvemaiden ja maatalouden ilmastotoimien jalkauttamiseksi.