Kasvihuoneessa tuotetun leikkoruusun tuotantokustannus

Abstract

Ruusu on säilyttänyt perinteisen asemansa kuluttajien valinnoissa arvokkaana leikkokukkana. Ruusun aseman keskeisyyttä kasvihuonetuotannossa kuvaa 75 %:n osuus koko leikkokukka-alasta ja 70 %:n osuus leikkokukkien tuotannon arvosta. Ruusuntuotantoa on tehostettu Suomessa ja siirrytty valotuksen avulla ympärivuotiseen tuotantoon. Nykyisin ruusuntuotanto vastaakin kotimaista kysyntää ylioppilaspäivää lukuunottamatta. Ympärivuotisen viljelyn ansiosta kotimaisen ruusun kilpailuasema hollantilaiseen ruusuun verrattuna on parantunut, vaikka ruusun tuotantokustannukset ovatkin Suomessa korkeammat. Saatavuuden ja uusien lajikkeiden myötä myös kuluttajien arvostus kotimaista ruusua kohtaan on lisääntynyt. MTTL:ssa julkaistussa tutkimuksessa on selvitetty kasvihuoneessa tuotetun leikkoruusun tuotantokustannukset Suomessa maa- ja puutarhatalouden kannattavuuskirjanpitoaineiston perusteella sekä verrattu niitä Hollannissa tuotetun leikkoruusun tuotantokustannuksiin. Aineisto on osa EU:n maatalouden FADN-kirjanpitojärjestelmää, jonka tiedot toimitetaan jokaisesta jäsenmaasta vuosittain komissioon. Ruusun tuotantokustannus oli vuonna 1996 tarkasteltavien yritysten keskiarvona 364 mk/m2. Aine- ja tarvikekustannukset, palkkakustannukset sekä poistot muodostivat suurimman osan tuotantokustannuksesta. Kasvustoa valottavissa yrityksissä tuotantokustannus oli 22 % suurempi kuin ei-valottavissa yrityksissä. Ympärivuotinen viljely lisää energiakustannuksia, työkustannuksia ja muita muuttuvia kustannuksia. Leikkoruusun tuotantokustannus Hollannissa oli 20 % alempi kuin Suomessa. Suurimmat erot olivat aine-, tarvike- ja työkustannuksissa. Suomessa työnkäyttö ruusuviljelmillä oli kaksinkertainen Hollantiin verrattuna. Hollannissa puolestaan vakuutus- ja kunnossapito- sekä poistokustannukset olivat Suomea korkeammat. Suomen ruusuviljelmien korkeat työkustannukset aiheutuvat suuresta työnkäytöstä neliömetriä kohden. Tähän vaikuttaa pääasiassa pieni yrityskoko, lajikkeiden suuri määrä sekä jakeluverkoston puute. Hollantilaisiin ruusuviljelmiin verrattuna suomalaiset yritykset ovat pinta-alaltaan pieniä ja viljeltäviä lajikkeita on paljon. Hollannissa viljelmät tuottavat vain muutamaa ruusulajiketta. Hollannissa ruusujen yhteismarkkinointi huutokauppojen kautta vähentää viljelijän työtä. Suomessa tuottajat jakavat ruusut tukkuihin ja kauppoihin pääasiassa itse. Tuotoista tulisi kustannusten vähentämisen jälkeen riittää korvausta viljelijäperheen palkkaoikaisun ylittäville työtunneille, pääomalle sekä yrittäjän voitoksi. Hollannissa nämä kannattavuustavoitteet saavutettiin tarkasteluvuonna. Hollantiin verrattuna Suomen ruusuntuotanto oli tappiollista. Suomessa yrittäjäperheelle saatiin laskennallista palkkaa ainoastaan osalle tehdyistä työtunneista, eikä pääomalle jäänyt korvausta lainkaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ruusuntuotannosta oltaisiin luopumassa, vaan Suomessa ruusunviljelijät joutuvat tyytymään yleensäkin alempaan tuloon kuin hollantilaiset yrittäjät.

The aim of the study was to estimate production costs of cut roses cultivated in greenhouse. The data are based on the Finnish horticultural firms in the FADN-network over the period of 1996-97. Production costs were estimated and compared between the firms producing roses year round with assimilation lighting and the firms suspending production over the darkest winter months. The production costs were also compared between Finnish and Dutch growers. In the end, the profitability of cut rose production was considered by comparing the total costs with the gross return. Production cost of cut rose in Finland was in average 364 FIM per square metre. The largest costs were raw materials, labour and capital. In the year round production the production cost was 76 FIM higher per square metre than in production, were the plants are in dormancy during the winter. Year round production increases particularly variable costs. In the Netherlands the production cost of cut rose was 20 % lower than in Finland. In this comparison an equal compensation for entrepreneur s work has been applied. The largest differences between the countries were in raw materials and in labour costs. Demand for labour per square metre in Finnish firms was twice as large as the corresponding labour demand in the Dutch firms. The short run profit (after subtracting the production costs from the gross returns) were positive in the Dutch firms but negative in the Finnish firms. This result suggests that the Finnish producers did not get the standard returns to their labour and capital inputs.