Eri alkuperää olevien ruusujuurikantojen (Rhodiola rosea) vertailu Suomen kasvigeenivarakokoelmassa

Samalla kun ruusujuuren viljelyyn ottoa testattiin, kerättiin Mikkeliin kokoelma ruusujuurikantoja eri puolilta maailmaa. Kokeen tarkoituksena oli vertailla ruusujuurikantojen eroja juuren biomassan ja kahden vaikuttavan aineen (salidrorosidi ja rosaviini) suhteen sekä valita näistä parhaimmat jatkoviljelyyn. Vertailussa oli 11 suomalaista, kahdeksan skandinaavista, 5 keskieurooppalaista ja kaksi venäläistä kantaa. Vaikuttavien aineiden analyysit tehtiin Expert Bio Ltd -laboratoriossa Pietarissa. Ruusujuurikantojen juuren tuorepainot vaihtelivat välillä 0,32–2,74 kg per kasvi. Keskieurooppalaiset kannat kasvattivat suurimmat juuret: 1,93 kg/kasvi (vaihteluväli 1,3–2,74 kg). Seuraavaksi suurimmat juuret kasvoivat skandinaavisilla kannoilla (keskiarvo 1,17 kg ja vaihteluväli 0,78–1,66 kg). Suomalaisten ruusujuurikantojen juuret olivat pienimmät (keskiarvo 0,79 kg ja vaihteluväli 0,32–1,30 kg). Altailainen ruusujuurikanta kasvatti samankokoiset juuret kuin suomalaiset kannat (keskiarvo 0,76 kg). Salidrosidi-pitoisuudet olivat skandinaavisilla ja Altain kannoilla alle 1,0 %, kun suomalaisilla a keskieurooppalaisilla kannoilla vastavva luku oli 1,3–1,4 %. Tilastollisesti merkitsevää eroa pitoisuuksissa ei kuitenkaan ollut. Skandinaaviset ja keskieurooppalaiset kannat sisälsivät keskimäärin 1,0–1,15 % kokonaisrosaviinia. Suomalaiset ruusujuurikannat sisälsivät rosaviinia keskimäärin enemmän, 1,5 %. Huomattavasti korkeampi arvo mitattiin Altain ruusujuurikannalla: 2,4 % (P<0.001). Kuusi ruusujuurikantaa, joiden salidrosidi- ja kokonaisrosaviinipitoisuudet olivat korkeat, valittiin talletettavaksi Suomen viralliseen lääkekasvien geenivarakokoelmaan.