Elintarvikkeiden hintamarginaalit vuosina 1997-1999

Abstract

Kauppa ja teollisuus kasvattivat marginaaliaan elintarvikkeiden kuluttajahintojen rakennetta tarkasteltaessa vuosina 1997-1999. Tuottajahinnat ovat sitä vastoin laskeneet lähes kaikissa tuoteryhmissä. Kotimarkkinoiden hintojen vaihtelussa näkyivät mm. halvan tanskalaisen sianlihan tuonnin kasvu, BSE-skandaalin vaikutukset, sekä meijerialan kiristynyt markkinatilanne. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyn selvityksen mukaan maidon tuottaja- ja kuluttajahinnat ovat pysyneet lähes samana koko EU-jäsenyyden ajan. Juustojen, voin ja piimän kohdalla kaupan ja teollisuuden osuuden, eli marginaalin kasvu on ollut maitotuoteryhmässä suurinta. Maidon marginaali on laskenut. Keväällä 1996 liha-alaa koetelleen eläintautikriisin seuraukset lihan hintakehitykseen näyttävät jääneen odotettua pienemmiksi. Naudanlihan kulutuksen romahtaminen kaikkialla Euroopassa kasvatti naudanlihan ylijäämävarastoja ja vaikutti ilmeisesti naudanlihan hintojen laskuun myös Suomessa. Naudanlihan marginaali laski vuonna 1997 keskimäärin 3 %, mutta kääntyi, jauhelihaa lukuun ottamatta, kasvuun vuonna 1999. Sianlihamarkkinoita vaikeutti Venäjän kriisin aiheuttama vientimarkkinoiden tyrehtyminen, jonka seurauksena sianlihasta tuli ylitarjontaa. Alihinnoiteltujen tanskalaisen kinkkujen tulo joulumarkkinoille vuonna 1998 merkitsi selvästi kahden eri hintaryhmän tuotteen kilpailua kuluttajien markoista. Sianlihan tuottajahinnat laskivat vuodesta 1996 vuoteen 1999 noin 20 %. Sianlihan tuottajahinnan aleneminen ei ole kuitenkaan suoraan siirtynyt kuluttajahintoihin. Sianlihan hinnasta marginaalin osuus on noussut 63 prosentista 67 prosenttiin. Kananmunien ja ruokaperunan kuluttajahinnat ovat nousseet. Kasvu on seurausta sekä marginaalin että tuottajahinnan kasvusta. Ruokaleivän hinnasta kaupan ja teollisuuden marginaalit ovat kasvaneet. Ranskanleivän ja ruisleivän hinnasta marginaalin osuus on noin 80 %. Elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat nousseet vähemmän kuin muiden yksityiseen kulutukseen käytettyjen hyödykkeiden hinnat vuosina 1997-1999. Elintarvikkeet halpenivat 0,2 % vuonna 1999. Kuluttajien kannalta suotuisaan hinnankehitykseen vaikutti erityisesti liha- ja maitotuotteiden kuluttajahintojen lasku. Tuottajahinnat ovat laskeneet vuodesta 1997 vuoteen 1999 lähes kaikissa tuoteryhmissä. Ainoastaan ruokaperunan ja kananmunien tuottajahinnat ovat nousseet. Tuottajahintojen lasku ei ole suoraan näkynyt ruuan kuluttajahinnoissa, sillä kaupan ja teollisuuden marginaali on saman aikaisesti kasvanut useimpien tuotteiden kohdalla. Kansainvälisten elintarvikemarkkinoiden vaikutus Suomeen on lisääntynyt. Elintarvikkeiden hintojen ja tuottajahintojen kehitys riippuu entistä enemmän tuonnin tasosta ja tuontihintojen kehityksestä.

The Finnish Agri-Environmental Programme 1995-1999 (FAEP) is an example of a voluntary environmental policy instrument in the CAP. Historically agri-environmental policy in Finland has concentrated on water protection issues and the FAEP is not an exception. What is new in the FAEP is the voluntary approach of environmental steering that is based on a contract between a farmer and the government. The ultimate goal of the contract is to reduce negative externalities, such as nutrient leakage and increase the production of positive externalities, such as agricultural landscape. This study reviews the theoretical background of a contractual relationship between a farmer and the government. Asymmetrical information, where the two parties in transaction do not have access to the same set of relevant information, motivates the use of principal-agent framework. In this framework standard agency problems of moral hazard and adverse selection are analysed. Information asymmetry was identified to have three main sources. First, agricultural area under the contract schemes is very heterogeneous. This obviously makes the contract design much more difficult because farmers usually have information about the characteristics of the farmland that is not available for the authorities. Second, it is very difficult to identify how the contract terms actually change the behaviour of the agent as the no-contract situation is not known. Third, monitoring the achievements of agri-environmental policy is imperfect due to the nonpoint source character of agricultural pollution. In theoretical analyses made in this study it was found that the contract design has a major role in reducing efficiency losses in agri-environmental policy. The government should first define the group or groups of farmers for which the contract terms are binding. Also, there should be ways to measure and control how the contract terms are fulfilled and what are the actual positive changes in the environment due to this policy. According to this study, the most significant effort should be aimed into designing the contract terms. This finding was tested with a policy simulation in which three alternative contracts for reducing the use of fertilisers was tested with simulated group of farms. Based on the theoretical and also empirical results of the study government should tailor the contracts in order to gain efficiency. For example, with the given group of farms and fertilisers use reduction as a goal, a perfect information benchmark contract would result cost of FIM 2,21 per reduced kilogram of nitrogen use. In a situation of imperfect and asymmetrical information between the government and farmers, offering only one contract option would increase the cost up to FIM 18,65 per reduced kilogram of nitrogen use. By offering two contract options the overall reducing cost would be FIM 7,99 per kilogram. Finally, testing the contract offered in the FAEP gave a cost of FIM 3,99 per reduced nitrogen kilogram. Despite this positive result for the FAEP contract, more effort in future should be put into using the actual environmental conditions in designing the contrast terms. Such conditions are, for example, the location of a field or the intensity of production.