Majoitus- ja ateriapalveluja tarjoavien päätoimisten maaseutumatkailuyritysten kannattavuus

Abstract

Maaseutumatkailuyritysten kannattaa investoida uusiin rakennuksiin vain, jos tiloille saadaan riittävästi käyttöä. Majoitustilojen ja asiakaspaikkojen käyttöasteen nostaminen parantaa merkittävästi toiminnan kannattavuutta. Muita maaseutumatkailun kannattavuuteen merkittävästi vaikuttaneita yrityskohtaisia tekijöitä ovat liikevaihto, työpanoksen määrä, yritystoiminnan aloitusvuosi ja maakuntatason paikallinen kysyntä. Tiedot ilmenevät Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksen (MTTL) tutkimuksesta, jossa selvitettiin majoitus- ja ateriapalveluja tarjoavien päätoimisten maaseutumatkailuyritysten kannattavuutta. Tutkimus perustui yrittäjäkyselyyn, jossa oli mukana 74 alan yritystä. Noin puolelta tutki-musyrityksistä oli myös talouden tunnusluvut käytettävissä. Lisäksi maaseutumatkailun teemaryh-män yritysrekisteristä on saatu myös runsaasti tietoa yritysten kannattavuusvaihteluihin vaikutta-vista tekijöistä. Tutkimuksen päätoimiset yritykset olivat pieniä perheyrityksiä, joissa oli keskimäärin noin 50 vuodepaikkaa ja noin 110 asiakaspaikkaa. Useimmissa ateria- ja majoituspalveluja tarjoavissa päätoimisissa maaseutumatkailuyrityksissä kannattavuus oli suhteellisen heikko. Tutkimusaineiston matkailuyritysten liikevaihto oli vuosina 1997-98 keskimäärin noin 720 000 markkaa. Kun yrittäjäperheen laskennallinen palkka otetaan myös huomioon, yritysten nettotulos painui lähes 70 000 mk tappiolle. Näin ollen useimmat tutki-musyrityksistä tuottivat työpaikan ja palkan yrittäjäperheelle, mutta niiden tuloksesta ei riittänyt enää korvausta yritykseen sijoitetulle pääomalle. Tutkimuksessa tarkasteltuihin maaseutumatkailuyrityksiin sisältyi myös suhteellisen kannattavia yrityksiä. Tämän selvittämiseksi yritykset ryhmiteltiin palkkakorjatun nettotulosprosentin perus-teella. Parhaiten kannattaneen neljänneksen palkkakorjattu nettotulosprosentti oli keskimäärin noin 10 %. Näissä yrityksissä yrittäjäperhe oli saanut työpalkkansa lisäksi myös noin 10 prosenttia lii-kevaihdosta korvaukseksi yritykseen sijoittamalleen pääomalle. Vanhemmat maatilamatkailuyritykset ovat yleensä kannattavampia kuin juuri toimintansa aloittaneet. Tämä on ymmärrettävää, sillä yritystoiminta vaatii pitkän ajan, jotta asiakkaat oppivat tunte-maan yrityksen tarjoamat palvelut. Siksi olisi tärkeämpää kehittää jo olemassa olevia yrityksiä kuin tukea uusien yritysten perustamista. Majoituskapasiteettia Suomen maaseudulla on jo suhteellisen runsaasti. Maaseutumatkailualan kannattavuuden turvaamiseksi olisi tärkeämpää saada jo olemassa olevalle kapasiteetille riittävästi käyttöä kuin rakentaa lisää uutta kapasiteettia.

This study examines the profitability of full-time rural tourism enterprises offering accommodation and catering services in 1997 and 1998 and the factors influencing this. The data is based on the enterprise register of the Theme Group for Rural Tourism. The population of the study consisted of 191 enterprises. 74 of these returned the mailed questionnaires, and financial statements were obtained from 36 enterprises. A profit and loss account was drawn up for enterprises subject to the Act on the Taxation of Agriculture based on the taxation notes. The financial statements were adjusted to make them commensurate using the financial statement standard of the Committee for Enterprise Studies. On the basis of the adjusted financial statements, key figures based on the profit and loss account, such as gross margin, operating result and net result, were calculated for the enterprises. The enterprises were ranked and divided into four groups according to the net result percentage adjusted by wages. The statistical methods used were oneway variance analysis, t-test, Kruskal-Wallis test and Mann-Whitney test. The average turnover of the tourism enterprises included in the study was FIM 719,000, and the median was FIM 408,000. The main conclusion of this study was that, on average, the profitability of full-time tourism enterprises offering accommodation and catering services was quite weak. The average net result percentage was -28% and the net result was FIM -69,000 per year. Only in the group with the highest profitability it was possible to calculate some wages to the family running the enterprise. In the more profitable enterprises the amount of debt in proportion to the turnover was clearly smaller than in enterprises whose profitability was weak, where the share of interest and financing expenses in the costs was much larger than in the more profitable enterprises. The interest demand on own capital was not included in the costs. In the more profitable enterprises the turnover and labour input were considerably higher than in the less profitable enterprises. However, measured by the sleeping accommodation or seating the more profitable enterprises were not larger than the less profitable ones- on the contrary, the accommodation or seating was the larger the weaker the profitability, but in the most profitable group the utilisation rate was higher than in the less profitable enterprises. Another important conclusion of this study was that raising the utilisation rate of the accommodation facilities of the rural tourism enterprises improves the profitability of the activity in a significant way. In the most profitable enterprises local demand at the regional level was considered more important than in the less profitable enterprises. The year when the entrepreneurial activity had been launched was also a statistically significant factor influencing profitability as the enterprises that had practised tourism industry for a longer time were in general more profitable than enterprises that had started tourism activities more recently.