Kalifornianripsiäisen (Frankliniella occidentalis) hallinta torjunta-aineiden käytön minimoivassa leikkoruusutuotannossa (1997 99)

Abstract

Kalifornianripsiäisen torjuntaa leikkoruusulla pyrittiin tehostamaan seuraavilla tavoilla: (1) tutkimalla ripsiäisten biologiaa; (2) tutkimalla Amblyseius cucumeris -ripsiäispetopunkkien yhteiskäyttöä kasvualustassa saalistavien Hypoaspis-petopunkkien ja kasvualustan kemiallisten käsittelyjen kanssa; (3) testaamalla kasvinsuojeluaineiden sivuvaikutuksia hyötyeliöihin. Tutkimus osoitti, että aikuisten ja toukkien suhteellinen jakautuminen kukkien ja lehtien välille voidaan ennustaa avonaisten kukkien osuuden perusteella. Leikkoruusulla kr:t koteloituvat aina kasvualustaan. Siitä huolimatta Hypoaspis- ja A. cucumeris -petopunkkien yhteiskäyttö ei tehostanut ripsiäistorjuntaa kuin marginaalisesti. Amblyseiukset toimivat tehokkaammin kivivillasäkkipedeissä kuin avoturvepedeissä kasvavilla ruusuilla johtuen ripsiäisten huonommista koteloitumisolosuhteista kivivillasäkkipedeissä. Kesällä A. cucumeriksen pussilevitykset Escimo-leikkoruusun pystyversoille (4500-7000 kpl/m2/4 kk) pitivät kokonaiskukkasadon yli 90 %:sti myyntikelpoisena. Biologisen ripsiäisten ennakkotorjunnan hinnaksi tuli 5,3 mk/m2/v (225 kpl/m2 4-6 viikon välein/8 kk). Kun tähän lisättiin kesän suuret käyttömäärät, hinta oli 14,5 mk/m2/v. Pelkät A. cucumeris-petopunkkien hankintakustannukset olivat siten 2-4 -kertaa suuremmat kuin leikkoruusun kemiallisen kasvinsuojelun kokonaiskustannukset (3-4 mk/m2 ilman työkustannuksia). Tammi-huhtikuussa A. cucumerikset levisivät ruusukasvuston taivutettuun osaan ripustetuista pusseista kasveille huonosti. Tehokkaampien ja taloudellisempien ripsiäispetopunkkien löytämiseksi on tutkittava eri petopunkkilajien biologiaa ja käyttäytymistä leikkoruusulla sekä petojen käyttäytymisen manipulointimahdollisuuksia, jotta ne asuttaisivat kukinnot nopeammin. Etanolipohjaiset hiililannoiteruiskutukset olivat vaarattomia ansaripetopunkeille (Phytoseiulus persimilis), ripsiäispetopunkeille ja jauhiaiskiilukaiselle (Encarsia formosa). Ripsiäiskemikaali fiproniili lopetti A. cucumeris -naaraiden muninnan viikoksi. Kalifornianripsiäisten esikoteloiden fiproniilialtistus ei ollut tappava, mutta heikensi kuoriutuvien aikuisten kuntoa. Kivivillasäkkipetien viikottaiset fiproniilikäsittelyt alensivat ripsiäisten määrää kasveilla vasta 3 viikon kuluttua käsittelyjen alkamisesta.

The biology of western flower thrips (WFT), the combined use of A. cucumeris and Hypoaspis spp. predatory mites, chemical treatments of growth substrate, and side-effects of selected chemicals on some beneficials were studied with the aim of improving biological and integrated management of WFT in cut roses. A regression model was developed for predicting the distribution of adult and larval WFT between flowers and vegetative plant parts. Pupation of WFT in cut roses took place almost invariably in the growth substrate. Despite this, combining the use of Hypoaspis with that of A. cucumeris increased biocontrol efficacy only marginally. Amblyseius cucumeris controlled WFT better in roses grown in rockwool bag beds than in roses grown in open peat beds due to poorer pupation conditions of WFT in the rockwool. In summer, the use of A. cucumeris applied in controlled release sachets on the erect stems of white Escimo roses at the rate of 4500-7000/m2/4 months resulted in an over 90% saleable flower crop. Preventative releases of A. cucumeris (225 mites/m2 at 4-6 week intervals over 8 months) cost FIM 5.3 m2/year. With the higher application rates required in the summer, the total costs of biological thrips control rose to FIM 14.53 m2/year. Thus, the costs of biological thrips control alone were 2-4 times the total costs of chemical plant protection of cut roses (FIM 3-4 m2/year, labour excluded). In January-April, A. cucumeris dispersed very poorly to the crop from controlled release sachets applied to the bent canes of cut roses. In order to find more efficient and less costly biocontrol methods for managing WFT in cut roses, studies need to be directed to the biology and behaviour of different predatory mite species in this particular crop, and by manipulating their behaviour, to speed up the colonisation of flowers by predators. An ethanol-based leaf-fertilizer used for powdery mildew control was shown to be harmless to Phytoseiulus persimilis, A. cucumeris and Encarsia formosa. Fipronil, a chemical control agent of WFT, stopped the egg- laying of A. cucumeris for at least a week without killing the mites. Fipronil did not prevent WFT prepupae from developing into adults, but their condition was poorer upon hatching than that of untreated specimens. Weekly treatments of rockwool bag beds with fipronil did not result in decreased numbers of WFT in the crop until after three weeks from the start of treatments.