Kotitarveviljely ja hyötyeläimet Suomessa ja kotitarvetuotantoon motivoivat tekijät

Abstract

Kasvava kiinnostus ruuan alkuperään sekä tuotantoon on näkynyt viime vuosina julkisessa keskustelussa. Kotitarvetuotannosta on kuitenkin olemassa huonosti tietoa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ruuan kotitarvetuotannon eli omaan tarpeeseen viljelyn sekä erilaisten hyötyeläinten kasvattamisen piirteitä keväällä 2017. Kotitarvetuotannolla tarkoitettiin ei-ammattimaista kasvisten kasvattamista tai eläinten pitämistä ruuan tuottamiseksi kotitalouden omaan käyttöön tai pienimuotoisesti myyntiin. Tavoitteena oli selvittää minkälaisesta ilmiöstä kotitarvetuotannossa on kyse, mikä motivoi ihmisiä ruuan tuotantoon kodeissaan sekä minkälaisia vaikeuksia tai esteitä he ovat mahdollisesti kohdanneet kotitarvetuotannossaan. Tutkimus toteutettiin Internet-kyselynä, jonka vastauslinkkiä jaettiin erilaisille ruokaan tai ruuan tuotantoon liittyville järjestöille, yhdistyksille, ruokapiireille ja muille tahoille. Kysely koostui kahdesta osasta. Ensimmäisen kysymykset koskivat sitä, mitä vastaajat tuottivat kotitarpeisiin, mitkä tekijät motivoivat heitä kotitarvetuotantoon, minkälaisia resursseja kotitarvetuotantoon on olemassa ja mitä resursseja puuttuu sekä millaisia rajoituksia kotitarvetuotannossa on. Toisessa osassa selvitettiin vastaajien sosiodemografisia taustatietoja. Kysymykset olivat tutkimusryhmän tätä kyselyä varten kehittämiä. Kyselyyn vastasi 623 henkilöä, joista suurin osa (86 %) oli naisia. Aikuisväestö oli aineistossa hyvin edustettu, sillä kyselyyn vastanneiden henkilöiden iät olivat väliltä 16 ja 79 vuotta. Liki kolmannes vastaajista oli kotoisin Uudeltamaalta, mutta edustettuina olivat kaikki muutkin maakunnat lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Suurin osa vastanneista kotitarvetuottajista viljeli vain kasveja. Yleisimmät kasvit olivat erilaiset yrtit, salaatit, marjat ja palkokasvit, mutta myös peruna, juurekset, kurkku olivat yleisiä kasvatettavia. Noin 40 %:lla vastaajista oli sekä eläimiä että kasveja ja vain muutama vastaaja kasvatti pelkästään eläimiä. Eläintenpidossa suosituinta oli munivan siipikarjan kasvattaminen, mutta siipikarjaa kasvatettiin paljon myös lihaksi. Kaneja lihaksi tai villan tuotantoon kasvatettiin melkein yhtä paljon kuin kanoja lihaksi. Isojen tuotantoeläinten kasvatus oli harvinaista, mikä johtunee niiden kasvattamisen vaatimasta isommasta tilantarpeesta. Myös mehiläisiä pidettiin sekä maaseudulla että kaupungissa. Yleisimpiä syitä kotitarvetuotannolle olivat sen kokeminen hyvänä harrastuksena, mahdollisuus nähdä työnsä tulokset tai seurata kasvien ja / tai eläinten kehitystä sekä tieto ruuan alkuperästä. Sen sijaan ryhtyminen oman ravintonsa tuottamiseen rahatilanteen sanelemana selviytymiskeinona oli hyvin harvinaista. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen, halu ympäristöystävälliseen elämään ja luonnonmukaiseen tuotantoon, vastuuntunnon lisääntyminen ja lasten opettaminen olivat tärkeitä kotitarvetuotannon motivaatiotekijöitä etenkin tuotantoeläimiä kasvattaville. Hallinnollisten esteiden, kuten kaavamääräyksien, rakentamisjärjestyksen, järjestyssääntöjen tai terveyslainsäädännön ei koettu yleisesti haittaavan kotitarvetuotantoa. Tieto-taitoa kotitarvetuotantoon oli vastaajilla vaihtelevasti. Kotitarvetuotantoon tarvittavien tietojen ja taitojen ylläpitäminen ja edistäminen voisi lisätä kansalaisten omaehtoista ruokaturvaa. Joidenkin vastaajien osalta tietämys eläintautien torjunnasta ja elintarviketurvallisuudesta olivat puutteelisia ja kotitarvetuottajille tulisi kertoa selkeämmin, miksi erilaisia vaatimuksia ja sääntöjä on olemassa tuotantoeläinten kasvatukseen.