Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena

Abstract

Kirjassa tarkastellaan maatilayritysten monialaistumisen edistämistä sekä sitä koskevien keskeisten politiikkojen näkökulmasta että kuntatason politiikassa. Empiirisesti ankkuroidusta asetelmasta käsin arvioidaan, millainen monialaisen maatilayrittäjyyden ja sen edistämisen asema voisi olla maaseudun kehittämisessä, ja mitä edellytyksiä ja rajoitteita politiikalla on edistää maatilojen monialaistumista. Tutkimuksen metodinen lähtökohta on sosiaalipsykologiassa kehitellyssä laadullisessa asennetutkimuksessa, jonka taustalla on ajatus todellisuuden argumentatiivisesta ja potentiaalisesti kiistanalaisesti luonteesta. Se sopii yhteen myös politiikan tutkimuksen retoristen suuntausten kanssa, joissa politiikka nähdään viime kädessä vaihtoehtojen tunnistamisena ja punnintana. Ydinaineistona tutkimuksessa on tapauskunniksi valituilla alueilla, Mäntyharjulla Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalan Liperissä vuonna 2004 ja 2005 tehdyt 23 yksilöhaastattelua ja 6 ryhmähaastattelua. Politiikkaohjelmien tarkastelu osoitti, että valtakunnan politiikassa monialaisuuden edistäminen on vaarassa jäädä eräänlaiseksi väliinputoajaksi: maaseutupolitiikassa se liudentuu erittelemättömäksi osaksi yleistä maaseudun yritystoiminnan edistämistä ja "elinkeinojen monipuolistamista" pois alkutuotannosta, ilman että maatila­yhteyden merkitystä noteerataan. Maatalouspolitiikan kansallisissa linjauksissa se puolestaan pidetään politiikan marginaalissa. Tapauskunnissa taas maatilayritysten monialaistumisen edistäminen erottuu selvästikin omanlaatuisenaan kehittämiskohteena osana elinkeinopolitiikkaa ja kuntien maaseudun kehittämispolitiikkaa. Se ei ole kuitenkaan kiinteä osa muuta pienyrittäjyyden edistämiskenttää, vaan pikemminkin siitä erillinen saareke. Samoin, vaikka maatilojen monialaistumisen kehittämiskeinot usein leikkaavat kuntastrategiaa, sen edistäminen on useimmiten sattumanvaraista. Edistämisen ohella kunnissa esiintyy lisäksi myös varauksellista suhtautumista maatilojen monialaistumista kohtaan. Yksilöön kohdistuvat toimet hallitsivat edistämisen keinovalikoimaa. Kunnissa osataan hahmottaa, että maatilojen yritystoiminnan monialaistumiseen tarvitaan yksilö, suotuisat olosuhteet, ja yksilöä aktivoivia, valmentajanomaisia toimijoita. Toimintaympäristöön kohdistuvassa kehittämisessä korostetaan verkostoitumisen tärkeyttä, mutta ei yrittämisen mahdollisuusrakenteita kuten innovaatioympäristöjä tai osaamiskeskittymiä. Mahdollisuusrakenteisiin kohdistuvan kehittämisen korkeampi kynnys saattaa olla yhteydessä elinkeinopoliittisten valintojen ja poisvalintojen tekemisen vaikeuteen. Maatilayritysten monialaisuus on yksi maatalouden muutoksen ja maaseutusuhteen ilmentymä, jossa on edelleen runsaasti kartoittamattomia paikallislähtöisen kehittämisen mahdollisuuksia.

The book examines promotion of on-farm business diversification (OFBD) in relevant policies and in development policy at the municipal level. Using an empirically anchored setting we assess what kind of position and role OFBD and its promotion could have in rural development, and what are the conditions and restrictions that policy faces in enhancing OFBD. Methodologically the study applies qualitative attitude research, developed in social psychology. Its starting point is the idea of the argumentative and potentially contested nature of the reality. It is in line with rhetorical approaches in political science which regard politics basically as recognising choice. Crucial policy documents, 23 interviews with individual persons and 4 group interviews form the core material of the analysis. The interviews where made in two municipalities, Liperi and Mäntyharju in Eastern Finland, and took place in 2004 and 2005. The national level analysis of policy programmes indicated that enhancing OFBD is in danger of falling in-between different policies. In rural policy, it appears as an unspecified part of the general promotion of rural industries and of means to "differentiate rural livelihoods" out of primary production, without explicating the farm context. In national framings of agricultural policy it is positioned in the margin. Yet, at the municipal level the promotion of OFBD distinguishes as a specific development object, connected to both industrial policy and to municipal rural development policy. However, it was by no means regarded as an established part of the field of small business development, rather it was portrayed as an isolated islet. Moreover, although the measures with which OFBD is developed overlap frequently with municipal strategies, its promotion is in practice often arbitrary. Finally, besides promotion, also a variety of reserved stands were taken towards the development of OFBD. As to the OFBD development measures in use, actions directed to the individual dominated. At the municipal level there is capability to identify that promotion requires an individual, beneficial circumstances, as well as facilitators to activate and coach the individual to as an entrepreneur. Regarding the operational environment of the farm enterprises, the need to facilitate networking was emphasised. However, opportunity structures such as innovation environments or centres of expertise were not identified. The higher threshold connected to developing OFBD via opportunity structures may refer to the political difficulty in having to choose and reject among industries and branches. On-farm business diversification manifests the change in agriculture and in agriculture's relation to rural areas where there is still plenty of uncharted potential for local development.