Suurpetojen vaikutus poronhoitoon : Makera-hankkeen loppuraportti

Abstract

Suurten nisäkäspetojen lukumäärät ja esiintymisalueiden pinta-alat ovat moninkertaistuneen Euroopassa 1960-luvun jälkeen. Kehitys koskee myös Pohjois-Eurooppaa, ja suurpetojen aiheuttamista vahingoista on viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana kehittynyt merkittävä haitta poronhoidolle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suurpetojen vaikutusta poronhoitoon neljän eri suurpedon aiheuttamiksi kirjattujen vahinkojen, vasaprosentin sekä paliskunnilta saatujen vastausten valossa. Vasaprosentti oli tutkimusjaksolla 1991–2015 alentunut tilastollisesti merkitsevästi yhtä poikkeusta (Ikosen paliskunta) lukuun ottamatta kaikissa neljän eteläisimmän merkkipiirin (Itäkeminjoki, Kainuu, Kuusamo, Pudasjärvi) paliskunnassa. Pohjoisempana valtaosassa paliskuntia vasaprosentissa ei ollut merkitsevää suuntaa. Vasaprosentin tilastollisesti merkitsevä yhteys jonkun suurpetolajin aiheuttamien vahinkojen määrään havaittiin 24 paliskunnassa.

Ahman aiheuttamat vahingot ovat yhteydessä paitsi ahmakannan tiheyteen, myös poronhoitotapaan, sillä ahman aiheuttamia vahinkoja on vain vähän sellaisissa paliskunnissa, joissa porot ovat talvella tarharuokinnassa. Sama seikka vaikuttaa jossain määrin myös ilveksen ja suden aiheuttamiin vahinkoihin.

Suden aiheuttamien vahinkojen määrä on yhteydessä poronhoitoalueen ulkopuolisten susilaumojen lukumäärään, mutta tarkempi analyysi osoittaa tämän yhteyden rajoittuvan yksinomaan poronhoitoalueen kaakkoisosien paliskuntiin, jotka sijaitsivat lähimpänä poronhoitoalueen ulkopuolella olevia pentuelaumoja.

Petovahinkojen ja kaadettujen petojen välinen yhteys oli vahva ilveksen ja suden, mutta ei karhun osalta. Tämä selittynee sillä, että karhut liikkuvat syksyn metsästysaikaan hieman eri alueilla kuin tappaessaan poroja keväällä ja kesällä.

Paliskunnille suunnattuun kyselyyn saadut vastaukset osoittivat suurpetojen vaikuttavan poronhoitokäytäntöihin lähes kaikissa kysymykseen vastanneissa paliskunnissa (26 paliskuntaa).