Performance of reduced herbicide doses in spring cereals

Abstract

Kolmevuotisessa (1989-1991) seitsemälle koepaikalle sijoitetussa tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuutta pienentää viljaherbisidien käyttömääräsuositusta. MCPA/diklorproppi-P, MCPA/mekoproppi-P ja MCPA/fluroksipyyri ruiskutettiin kevätvehnä- ja ohrakokeissa pienimmällä suositellulla ja 30 % pienemmällä annoksella. Verrannevalmisteena oli pienannosherbisidi tribenuroni-metyyli. Kolmen koevuoden aikana toteutettiin yhteensä 21 kevätvehnäkoetta ja 11 ohrakoetta. Rikkakasvien määrä ruiskutushetkellä vaihteli 7-702 kpl/m2 , jolloin rikkakasveista oli taimettunut keskimäärin 72 % verrattuna kuukauden kuluttua mitattuun rikkakasvien määrään. Rikkakasvien kasvutiheyden perusteella ei voitu ennustaa viljakasvustoon kesän mittaan muodostuvaa rikkakasvimassaa, sillä rikkabiomassan tuotanto vaihteli rikkakasvilajien, viljan kilpailukyvyn ja sääolojen mukaan. Rikkakasvien tuottama ilmakuiva biomassa vaihteli suuresti vuosittain ja koepaikoittain välillä 0.4 - 61.5 g/m2 kuukauden kuluttua herbisidiruiskutuksesta ja välillä 1.8-116.3 g/m2 puintihetkellä. Herbisidiannoksen vähentäminen 30 %:lla heikensi torjuntatehoa keskimäärin alle 10 %-yksikköä. Yli 15 %-yksikön tehon heikkeneminen havaittiin kevätvehnäkokeissa MCPA/mekoproppi-P:llä 29 %:ssa kokeista ja MCPA/fluroksipyyrillä 14 %:ssa kokeista, sekä ohrakokeissa MCPA/diklorpropilla 8 %:ssa kokeista ja MCPA/fluroksipyyrillä 19 %:ssa kokeista. Pienemmillä annoksina herbisidit vähensivät rikkakasvimassaa 75 % ohrakokeissa ja 83 % kevätvehnäkokeissa ruiskuttamattomaan verrattuna. Vaikka suositellun annoksen pienentäminen heikensi toisinaan huomattavasti %-yksiköissä laskettua torjuntatehoa, ei kasvustoon useinkaan jäänyt viljelykasvin kannalta haitallisia määriä rikkakasveja. Monesti rikkakasvien tuottama biomassa oli ruiskuttamattomissakin ruuduissa vähäinen, keskimäärin noin 3 % viljakasvuston kokonaisbiomassasta. Rikkakasvitorjunnan jälkivaikutus selvitettiin vuonna 1992 laskemalla rikkakasvien määrä ruiskutushetkellä. Ruiskuttamattomissa ruuduissa rikkakasvien lukumäärä (158 kpI/m2) oli keskimäärin suurempi kuin ruiskutetuissa ruuduissa (99 kpl/m2). Eri koepaikkojen välillä oli suuria eroja taimettuneiden rikkakasvien määrässä, mutta herbisidiannoksen vähentäminen ei missään kokeessa lisännyt merkitsevästi rikkakasvien määrässä. Alkukesän kuivuus vuonna 1992 haittasi rikkakasvien taimettumista, eikä taimettuneiden rikkakasvien määrä välttämättä kuvannut maan rikkasiemenvarastoa eri koejäsenten välillä. Rikkakasvien aiheuttamat satotappiot jäivät useimmissa tämän tutkimuksen kenttäkokeissa hyvin pieniksi. Herbisidiruiskutus lisäsi kevätvehnän satoa keskimäärin 1,9% ja ohran satoa 4,0 %. Luotettavaa kynnysarvoa herbisidien käytöstä luopumiselle ei kuitenkaan voitu määrittää, sillä rikkakasvien lukumäärä ruiskutushetkellä ei kuvannut niiden kesän kuluessa tuottamaa biomassaa ja siitä aiheutuvaa viljasadon vähentymistä. Kuukauden kuluttua ruiskutuksesta herbisidiä kestäneiden ja ruiskutuksen jälkeen taimettuneiden rikkakasvien tuottama ilmakuiva biomassa oli kaikissa kokeissa alle 15 g/m2 , kun kevätvehnän biomassa oli keskimäärin 482 g/m2 ja ohran 506 g/m2. Tutkimustulokset puoltavat herbisidien myyntipääIlyksessä ilmoitettujen annossuositusten pienentämistä noin 30 % tilanteissa. joissa herbisidi valitaan rikkakasvilajiston mukaan ja ruiskutus ajoitetaan rikkakasvien varhaiselle taimivaiheelle. Erittäin hyväkuntoisessa viljakasvustossa voidaan vähäisiä rikkakasvimääriä torjua vieläkin pienemmällä herbisidimäärällä. Herbisidiannoksen tarkentamisen toivotaan johtavan herbisidien käytön vähentämiseen tavalla, jolla estetään rikkakasvien määrän lisääntyminen pelloilla.

The consequences of dose reduction of three new herbicide formulations were studied for the control of annual broad-leaved weeds in fields of spring barley (Hordeum vulgare L.) and spring wheat (Triticum aestivum L.). The herbicide formulations were MCPA/mecoprop-P, MCPA/dichlorprop-P and MCPA/fluroxypyr. The efficacy of the lowest recommended dose and a 30% lower rate were tested and compared with the reference herbicide tribenuron-methyl. Trials were conducted at seven sites for three years. Considerable annual fluctuations in weed infestation were recorded. Although the dose reduction occasionally caused considerable decline in control (on %-scale), suppression of weed biomass was still satisfactory in most of the trials. On average, a 75% reduction of weed biomass in spring barley and an 83% reduction in spring wheat were achieved with reduced herbicide doses. Use of reduced herbicide doses for three years in the same fields caused neither a significant increase in weed infestation nor changes in the species composition of weed populations compared with treatments at recommended rates of application. There was a significant difference in biomass production between weed species. Consequently, the total biomass production of annual dicotyledonous weeds correlated only weakly (r=0.48) with the total weed density. Even in untreated plots the weed biomass at harvest constituted, on average, only 3.1-3.6% of the total vegetative biomass of crop stands. Thus, the crop yield responses to chemical weed control remained low.