Agenda 2000:n vaikutus Suomen maatalouteen

Abstract

Agenda 2000:n yhteydessä Suomi oli ensimmäistä kertaa päättämässä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan suunnasta. Maatalousuudistuksen taustalla oli tarve lisätä EU:n valmiuksia edessä olevaan laajentumiseen ja vahvistaa EU:n asemaa WTO-neuvotteluissa. Agenda 2000 ei tuonut Suomen kannalta dramaattisia muutoksia tukipolitiikkaan. Peltokasvien, maidon ja naudanlihan hintatukea vähennetään asteittain ja maatalouselinkeinolle tästä aiheutuvia menetyksiä kompensoidaan suoria tukia lisäämällä. Maitoalan uudistus aloitetaan vasta markkinointivuonna 2005-2006. Agenda 2000:ssa kiinnitettiin huomiota pohjoisten alueiden erityisoloihin. Nurmen ottaminen peltokasvituen piiriin on tärkeää Suomen karjataloudelle. Suomessa ja Ruotsin pohjoisilla alueilla maksettava viljan ja öljykasvin kuivatustuki on poikkeus EU:n markkinajärjestelyissä. Lisäksi Suomi sai toukokuussa 2000 vihdoinkin läpi EU-jäsenyysneuvotteluissa saavuttamatta jääneen keskeisen tavoitteensa: luonnonhaittatuen ulottamisen myös eteläiseen Suomeen. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyn tutkimuksen perusteella Agenda 2000 on Suomen kannalta hyvä verrattuna uhkakuviin. Kokonaisuutena ottaen ja yhdistettynä kotimaisiin toimiin uusi järjestelmä turvaa viljelyn taloudelliset edellytykset. Myös kuluttajan ja elintarvikejalostajan kannalta ratkaisu on merkittävä, koska kotimaisen raaka-ainetuotannon mahdollisuudet säilyivät. Vuonna 2000 aktiivimaatiloja eli tukea saaneita maatiloja on noin 78 000. Vuodesta 1995 niiden lukumäärä on vähentynyt 18 000 tilalla eli 19 %. Aktiivimaatilojen lukumäärä vähenee ennusteen mukaan edelleen noin 58 000 tilaan vuoteen 2006 mennessä. Näin ollen vuonna 1995 toiminnassa olleista tiloista olisi jäljellä enää 60 %. Perusmaataloutta harjoittavia tiloja on vähemmän kuin kaikkia aktiivitiloja. Arvion mukaan vuosina 2000-06 perusmaatalouden tilojen lukumäärä supistuisi 65 000 maatilasta noin 45 000 maatilaan. Hitaampi tehokkuuden ja tilakoon kasvu mahdollistaisi lyhyellä aikavälillä suuremman tilalukumäärän, mutta tällöin maatalouden kilpailukyky tuontiin nähden heikkenisi nopeasti ja tuotanto ja tilalukumäärät kääntyisivät pian jyrkkään laskuun. Ennakoitujen tuotantomäärien, tuotantopanosten käyttömäärien, pinta-alojen ja eläinmäärien sekä hintojen ja tukien perusteella laskettiin maataloustulon kehitys. Tulosten mukaan perusmaatalouden tilojen yhteenlaskettu maataloustulo kasvaa vuoden 1999 5,2 mrd. markasta 6,0 mrd. markkaan vuonna 2000. Tehtyihin oletuksiin pohjautuva ennuste vuodelle 2006 on 5,5 mrd. mk. Ennuste on herkkä varsinkin hinta- ja tukimuutoksille. Tuotantopanosten hintojen nousu heikentää tilojen kannattavuutta ja pienentää maataloustuloa. Ilman uudistusta - eli jos tuet, hinnat ja tuotantokiintiöt olisivat jääneet vuoden 1999 tasolle - maataloustulo olisi vuosina 2000-2006 keskimäärin 0,5 mrd. mk (9 %) alemmalla tasolla. EU-jäsenyyden alkuvuosina tuotannon kannattavuus oli heikointa nautakarjatiloilla. Maitotiloilla saavutettiin keskimäärin 52-74 % omalle työlle asetetusta palkkavaatimuksesta ja pääoman tuottovaatimuksesta. Viljatiloilla saavutettiin tavoitteesta keskimäärin 68 %. Paras kannattavuus on ollut sikatiloilla, joilla kannattavuustavoite saavutettiin keskimäärin 85-130-prosenttisesti. Avomaan vihannestiloilla kannattavuustavoitteesta saavutettiin keskimäärin 70-105 %. Vuodelle 2000 tehdyt tukiratkaisut parantavat jossain määrin kannattavuutta kaikissa tuotantosuunnissa. Maatiloilla viime vuosina tehdyt investoinnit ja ratkaisut viittaavat siihen, että tuottavuuden paraneminen ja tilakoon kasvu jatkuvat. Koska maatalouteen on voimakkaasti investoitu, tuotantomäärät tulevat pysymään lähellä nykytasoa seuraavan 5-10 vuoden ajan, vaikka tuotannon kannattavuus alenisi. Ammattitaitoiset yrittäjät, jotka laajentavat tuotantoa tai muuten onnistuvat alentamaan tuotantokustannuksiaan, tulevat menestymään. Toisaalta monien tilojen tulotaso ja kannattavuus pysyvät heikkona.

This study explores the effects of Agenda 2000 CAP reforms and changes in national support on Finnish agricultural sector. The Dynamic Regional Sector Model of Finnish Agriculture (DREMFIA) is used to investigate the medium-term impacts of the policy changes in production and income of Finnish agricultural sector. In addition, the Farm Model calculations are utilised to estimate the income development of farms specialised in different production lines in different regions of the country, based on the bookkeeping data of farms participating in the Farm Accountancy Data Network (FADN) of the EU. Scenarios used in the Sector Model include the Agenda 2000 and pre-Agenda 2000 policies. The medium term results of the Agenda 2000 scenario are compared with the medium term results of pre-Agenda 2000 policies scenario from 1999 to 2006. Compared to the continuation of pre-Agenda 2000 policies, the results indicate that production of milk will decrease by 3%, pork by 1%, and beef by 5% due to the Agenda 2000 policy reform. The decreases in production are mainly due to decreasing product prices. Furthermore, the results show that annual total agricultural income will slightly increase (+4%) under the new policy regime. The decreasing prices are, therefore, fully compensated through increasing direct subsidies, resulting in more extensive production practices. The economic impacts are not equally distributed among different production lines and regions. Farm income is expected to decrease by 17% in Southern Finland, which is excluded from the nordic support scheme. The projections of farm structural change suggest that the number of active farms in the country is likely to decline from 81,500 in 1999 to about 58,000 in 2006. Results of the Farm Models, assuming constant prices of primary inputs, indicate that the average income increase at the farm level in the first years of the Agenda 2000 policy would be around 14-23% on dairy farms, 20-25% on pig farms, and 24-33% on cereal farms. In terms of different support regions, there are no major disparities in income development between the regions. The only exception is dairy farms, where income increase in Southern Finland is clearly smaller than in other regions of the country. In the case of broiler farms, farm income will decrease equally in all regions. The results also show that the profitability of different production lines will be largely dependent on the direct support measures. In all the examined production lines, there would be zero or negative farm income without any direct support over the period 2000-2006.