Leimikon arvonmuodostus vaihtoehtoisissa loppukäyttökohteissa

Abstract

Asiakaslähtöisen puunhankinnan myötä hakkuussa korjattavien puutavaralajien määrä on lisääntynyt ja mitta- ja laatuvaatimuksista on tullut kirjavia. Entistä monipuolisemmat puutavaralajimäärittelyt ja mittavaatimukset voivat kasvattaa metsänomistajan saamaa kantorahatuloa, mutta samalla puunostotarjousten vertailu erilaisine katkontatavoitteineen on entisestään vaikeutunut. Toisaalta puun ostajan kannalta tavaralajien yksikköhintoihin sidotut ostotarjoukset edellyttävät arvokkaimpien puutavaralajien määrän maksimointia, jopa saatavan arvosaannon kustannuksella. Näistä lähtökohdista Metsäntutkimuslaitoksen tutkimushankkeessa Leimikon arvonmuodostus vaihtoehtoisissa loppukäyttökohteissa määritettiin leimikkotyypeittäin erilaisten puutavaralajivaihtoehtojen vaikutukset leimikoiden puutavaralajijakaumiin ja arvoon leimikon myyjän ja ostajan kannalta, tehtiin herkkyystarkastelut eri tekijöiden vaikutuksista leimikoiden arvoon, vertailtiin arvoeroja erilaisten puunostajien kesken, vertailtiin saatuja tuloksia MELA-ohjelmiston ennustemalleilla saataviin tuloksiin, määriteltiin ennakkomittausmenetelmä leimikon puuston määrän ja laadun objektiiviseen mittaukseen ja muodostettiin empiirisiä päätehakkuuvaiheen esimerkkileimikoita opetus-, koulutus-, ja havainnollistamistarkoituksiin.Tulokset osoittivat, että puutavaralajikertymät ja hakkuukertymän myynti- ja käyttöarvot vaihtelevat huomattavasti sekä leimikon ominaisuuksien että sovellettavien katkontaohjeiden mukaan. Arvovaikutukset olisivat todettuja suurempia, jos puutavaralajien yksikköhintojen erot olisivat suurempia kuin tässä tutkimuksessa käytetyt maltilliset hintaerot, koskien erikoistavaralajien hintoja ja tukin järeys- ja laatuluokkien hintaeroja. Tulokset soveltuvat aineiston perusteella eteläisen ja keskisen Suomen mänty- ja kuusivaltaisiin päätehakkuuleimikoihin ja myöhempien harvennusten mäntyleimikoihin. Tulokset eivät sisällä katkonnan toteutuksesta johtuvaa vaihtelua, vaikkakin puunhankinnassa saatujen kokemusten perusteella erot erilaisten ostajien toteutuneissa katkonnoissa voivat olla suuria.Puukaupan kehittäminen edellyttää siirtymistä tavaralajihinnoittelusta hinnoitteluun, jossa kunkin leimikon puuraaka-aineesta maksetaan sen ominaisuuksien ja markkinahintaisen lopputuotteen hinnasta johdetun käyttöarvon perusteella määräytyvää hintaa. Mahdollisuuksia korvaavan menetelmän kehittämiseksi ja vähitellen käyttöön otettavaksi tarjoavat leimikoiden järeys- ja laatuhinnoittelu, runko- ja rungonosahinnoittelu sekä puutavaralajien matriisihinnoittelu läpimitta-, pituus- ja laatuluokittain.