Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus: Vaihtoehtoisten tukikriteerien vaikutukset jäsenmaiden rahoitusosuuksiin?

Abstract

Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on määrä uudistua vuoden 2013 jälkeen. Keskustelu vuonna 2014 alkavan, uudistetun politiikan suuntaviivoista ja sisällöstä pääsi todenteolla liikkeelle Euroopan komission esitettyä marraskuun 18. päivänä tiedonantonsa politiikan muutostarpeista. YMP:n uudistusneuvottelut ovat vahvasti sidoksissa 27 jäsenvaltion välisiin keskusteluihin vuonna 2014 käyttöönotettavasta EU:n pitkän aikavälin budjettirakenteesta. YMP vie yli 40 prosenttia unionin koko budjetista ja siihen liittyvät määrärahat ovat perinteisesti olleet yksi jäsenvaltioiden suurimmista kiistakapuloista. Mitä lähemmäs maaliviivaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistusneuvotteluissa tullaan, sitä tarkemmin jäsenvaltiot kiinnittävät huomiota omaan rahoitusrooliinsa: paljonko me maksamme, paljonko me saamme? Tämä tutkimusraportti pureutuu yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskeskusteluun tarkastelemalla, kuinka vaihtoehtoiset lähestymistavat vaikuttaisivat maataloustukien jakautumiseen eri jäsenvaltioiden kesken. Raportin päätavoite on arvioida kansallisten määrärahojen suuruudet erilaisissa maatalouspolitiikan uudistusvaihtoehdoissa. YMP-tukien jakoperusteisiin mahdollisesti tehtävien muutosten vaikutusten tuominen esille jo etukäteen lisää ymmärrystä uudistuksen poliittisista haasteista. Erityisesti EU:n uudet jäsenvaltiot ovat pitäneet esillä ajatusta, että YMP:n I pilarista maksettavien suorien tukien tulisi olla samansuuruiset kaikelle EU:n käytössä olevalle maatalousmaalle. Tällä hetkellä erot jäsenvaltioiden välillä ovat varsin suuret. Kreikassa maksetaan tukea hehtaarilta yli 550 euroa, kun Latviassa jäädään alle 90 euron. EU-laajuinen tasatuki (251 euroa/hehtaari) johtaisikin suuriin muutoksiin EU:n sisäisessä tuenjaossa. Menettäjiä olisivat Kreikan lisäksi muutamat muut vanhat jäsenvaltiot, kuten Alankomaat, Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti ja Ranska. Tukitaso puolestaan nousisi merkittävästi Baltian maissa, Romaniassa ja Bulgariassa sekä Espanjassa ja Portugalissa. Suomessa CAP-hehtaarituki on sitä vastoin hyvin lähellä EU:n keskitasoa (noin 250 euroa), joten Suomi ei tässä mallissa juuri hyötyisi tai menettäisi. Tasatukimallia on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei se huomioi jäsenmaiden erilaista taloudellista tilannetta ja kustannustasoa. Vaihtoehtona on esitetty siirtymistä ostovoimakorjattuun tasatukimalliin. Mikäli tasatuessa otettaisiin eri maiden ostovoima huomioon, Kreikka ja Malta olisivat edelleen suurimpia menettäjiä nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Saksan ja Ranskan tuessa ei tapahtuisi suurta muutosta tasatukimalliin verrattuna, mutta nykyiseen tilanteeseen verrattuna Saksa olisi selkeä häviäjä. Merkittävää on, että peräti kahdeksan uuden jäsenmaan (Bulgaria, Puola, Unkari, Slovakia, T ekin tasavalta, Malta, Slovenia ja Kypros) tuki laskisi alle nykyisen tason, mikäli EU:ssa otettaisiin käyttöön ostovoimakorjattu tasatukimalli. Suomi sitä vastoin kuuluisi Latvian, Viron ja Portugalin kanssa suurimpiin voittajiin nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Suomen hehtaarikohtainen tuki nousisi yli 300 euron, joka on 23 prosenttia korkeampi kuin nykyinen tukitaso. Raportissa tarkastellaan myös YMP:n toisen pilarin tukien jakamiseksi ehdotettuja vaihtoehtoisia malleja, joissa tuki perustuisi aiemmin maksetun tuen lisäksi ns. objektiivisiin kriteereihin, joita ovat maatalousmaan pinta-ala, metsäala, Natura 2000 -ala, luonnonmukaisessa viljelyksessä oleva pinta-ala ja vesistön pinta-ala. Jos luonnonarvoihin liittyviä kriteerejä otettaisiin tukijaon perusteiksi, rahoituksen jakautuminen muuttuisi nykyistä enemmän vanhoja jäsenmaita suosivaksi. Suomen rahoitusosuus nousisi nykyisestä tasostaan erityisesti tukimalleissa, joissa painotetaan metsä- ja vesistöalan määrää.

Further reform of the Common Agricultural Policy (CAP) is firmly back on the political agenda as the EU gears up for the next round of changes, scheduled for 2013. Serious debate on the CAP post-2013 started after the release of the European Commission's Communication on November 18th, 2010. The CAP reform negotiations are strongly linked with the EU's long-term budget for the financial period 2014 onwards. The reason is that the CAP is still at the heart of the EU's budget for the 27 member states. Spending on the CAP consumes over 40 % of the EU's entire budget and is subject of some of the major disagreements among the EU member states. The closer the CAP reform negotiations come to the finish line, the more will the member states look at their financial bottom line: how much do we pay, and how much do we get? This paper contributes to the debate of the CAP reform by examining how alternative approaches may affect the distribution of subsidies across the EU member states. More specifically, the objective of this paper is to estimate the "national envelopes" under different CAP reform scenarios. Simulating changes in the CAP subsidies will help to bring more clarity into the future distribution of the CAP payments as well as to address the challenges of the CAP reform. The introduction of an EU-wide flat rate payment has been firmly on the negotiations agenda. The whole budget for Pillar I direct payments of the CAP divided equally across all EU farm land would result in a flat rate payment of 251 per hectare. For some EU member states, this approach would represent a sizeable boost to their subsidies and for others a big decrease in subsidies. Greece and Malta would suffer relatively in percentage the highest losses, as their current share paid per hectare greatly exceeds their share in agricultural area. Other main losers would be the Netherlands, Belgium, and Denmark, and Germany. All the new EU member states, except Slovenia, would gain. Romania, Bulgaria and the Baltic countries would be the biggest winners. The current CAP payment ( 249 per hectare) in Finland is close to the calculated EU-wide flat rate payment. Therefore, Finland wouldn't gain or lose if the EU-wide flat rate payment is implemented. If the EU would introduce a flat rate payment adjusted with purchasing power parity, Greece and Malta would still suffer the greatest relative losses. Whilst Germany would lose less than it would under a simple EU flat rate, it would still suffer a loss compared to the current situation. Many Eastern European member states such as Bulgaria, Poland, Hungary, Slovakia, the Czech Republic, Malta, Slovenia and Cyprus would also lose compared to the current situation. The Baltic member states such as Latvia and Estonia would be the biggest winners. The winners among the old EU-15 member states would be Portugal, Finland, Spain, Sweden and Austria. Finland would be gaining because the CAP payment would increase to over 300 per hectare, which is 23 percent higher than the current level. This paper also estimates the Pillar II payments of the CAP to the 27 EU member states under public goods criteria such as agricultural, forest and water areas, and areas with organic farming and Natura 2000 status. The weights given to individual criteria differ in different models, but the larger agricultural, forest, water, Natura 2000, and organic farming areas of the EU member states, the greater would be their future "national envelopes." Under these criteria, new EU member states with the exception of Latvia and Estonia would lose compared to the current situation. The old EU member states, in turn, would gain. Finland would gain especially under these criteria when forest and water areas are taken into account in the distribution of CAP payments.