Käyttäytymistarvekokeen vaikutus sinikettujen käyttäytymiseen kotihäkissä ja kokeen antispaation ilmeneminen

Abstract

Tuotantoeläinten käyttäytymistarpeita mallinnetaan usein mittaamalla eläinten haluk-kuutta työskennellä käyttäytymistoiminnon toteuttamiseksi. Nämä koesarjat voivat kes-tää jopa kuukausia, jona aikana eläimet voivat tottua kokeen rutiineihin niin, että niillä ilmenee odottamiskäyttäytymistä (antisipaatiota) ennen koesession alkamista. Pitkään jatkuva koe saattaa myös muuttaa koe-eläinten käyttäytymistä ja siten vääristää tuloksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli mitata, vaikuttaako pitkäkestoinen käyttäytymis-tarvekoe (KTK) sinikettujen käyttäytymiseen ja ilmeneekö ketuilla antisipaatiota ko-keen alkaessa. KTK:n antisipaatiota verrattiin antisipaatioon ennen ruokintaa, jota pide-tään yleisesti hyvin positiivisena ärsykkeenä. Positiivinen antisipaatio ilmenee yleensä aktiivisuuden lisääntymisenä ja siihen liittyy opioidien erittyminen verenkiertoon. Tutkimuksessa tarkasteltiin sinikettujen käyttäytymistä kotihäkeissään, jotka olivat KTK-häkkien läheisyydessä. Koeryhmän ketut (n=7) kävivät päivittäin KTK:ssa, jossa mitattiin kettujen halukkuutta työskennellä päästäkseen erilaisille pohjamateriaaleille. Kontrolliryhmän ketut (n=8) olivat koko ajan kotihäkeissään. Yleinen käyttäytyminen (lepäämisen, aktiivisuuden, leikkimisen, stereotypioiden ja raapimisen %-osuudet koko-naiskäyttäytymisestä) mitattiin kuuden minuutin välein hetkellisellä seurannalla vuoro-kausi kerrallaan neljänä ajankohtana, kun: 1) KTK oli ollut käynnissä kolme kuukautta, 2) KTK:ssa oli kahden päivän tauko, 3) tehtiin KTK:n aloitusrutiinit, mutta ei koetta ja 4) 11 päivää KTK:n päättymisen jälkeen. Antisipaatio mitattiin käyttäytymismuutosten lukumääränä/minuutti 20-40 minuutin ajalta ruokinnan ja päivittäisen KTK:n alkamisen yhteydessä neljänä päivänä. Yleisaktiivisuus analysoitiin käyttäen lineaarisia sekamalle-ja (SAS). Antisipaatiota tarkasteltiin kuvailevasti. Molemmilla ryhmillä leikkimistä (P<0.001), stereotypioita (P<0.05) ja raapimista (P<0.01) havaittiin enemmän ja lepäämistä vähemmän (P<0.001) KTK:n päätyttyä kuin KTK:n aikana. Aktiivisuutta oli vähiten KTK:n aloitusrutiinipäivinä (P<0.05). Ryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu merkittäviä eroja analysoiduissa käyttäytymisissä (P>0.05). Tulokset osoittavat, että KTK vaikutti kettujen käyttäytymiseen. Koska muu-tokset olivat molemmilla ryhmillä samansuuntaiset, KTK:n vaikutus kettujen käyttäy-tymiseen voi johtua ennemminkin häkkien lähiympäristön tapahtumien muutoksista KTK:n aikana kuin kettujen osallistumisesta kokeeseen. Ruokinnan lähestyminen lisäsi selvästi käyttäytymismuutoksia, mikä voidaan tulkita ruokinnan positiiviseksi antisipaatioksi. Myös KTK:n lähestyminen lisäsi koeryhmän kettujen käyttäytymismuutoksien määrää, mutta yksilöiden välillä oli suurta vaihtelua. Ketut kuitenkin reagoivat muihinkin ympäristön tapahtumiin lisäämällä käyttäytymis-muutosten määrää, joten tämän tutkimuksen perusteella ei voida yksiselitteisesti tulkita siniketuilla ilmenevän KTK:n antisipaatiota, ainakaan samanlaisena kuin ruokinnan antisipaatio ilmenee.